Amorphis: Skyforger -ennakkokuuntelu

Amorphis - Skyforger
Nuclear Blast
Julkaisu 29.5.2009

Vuoden odotetuimpiin kotimaisiin raskaan musiikin levyihin kuuluu taatusti Amorphiksen yhdeksäs albumi Skyforger. Nimi on herättänyt kummastusta, sillä löytyyhän Latviasta Skyforger-niminen metallibändi. Nimen luulisi silti viittavan selkeästi Kalevalaan, joten lainataanpa kolmasviidettä, eli 43. runoa:

Ukko, julkinen jumala, itse taatto taivahinen!
Tuo mulle tulinen turkki, päälleni panuinen paita,
jonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin,
ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi
rauan kirkkahan kisassa, terän tuiman tutkaimessa!

Kitaristi-säveltäjä Esa Holopaisen ennakkopuheiden mukaan uusi on bändin musikaalisin levy ja temaattinen kokonaisuus, joka jatkaa edellisen levyn jalanjäljillä. Melkoista taivaantakomista on siis tiedossa toukokuun 29. päivä, mutta pientä esimakua on varmasti tarjolla jo kevättalven aikana, kun yhtye suuntaa Suomen kiertueelle. Esimakua tarjottiin myös helmikuussa Finnish Metal Expon aikaan Helsingissä järjestetyssä esikuuntelutilaisuudessa. Uunituore kiekko oli saapunut masteroinnista vain pari päivää aikaisemmin. Parin kuuntelukerran perusteella levystä on vaikea muodostaa täyttä käsitystä, mutta tutulta bändi edelleen kuulostaa, joskin mukavia nyansseja on tullut roppakaupalla lisää. Ainakin toimittaja kävi omaa adjektiivivarastoaan estoitta läpi.

Skyforger tuo esiin jälleen Amorphikselle ominaista kalevalalaista melankoliaa, jonka soundimaailman hiomisesta bändi on tehnyt itselleen lähtemättömän tavaramerkin. Mielleyhtymät ovat vahvasti kantelemaisessa kansanmusiikissa, johon metallinen vire on tuonut uusia ulottuvuuksia. Monisyinen levy, jolle on saatu hyvä ja laadukas soundi. Mukana ei ole suoranaista vanhan toistoa, mutta levy jatkaa tutulla pohjalla edeltäjänsä jäljillä, joskin selvästi raskaammalla otteella. Tyylimuutos ei ole lainkaan niin radikaali kuin esimerkiksi Tales from the Thousand Lakesin ja Elegyn tai sitten Far from the Sunin ja Eclipsen välillä oli. Toki vertaukset eivät tee täysin oikeutta, kun taustalla oli mm. uudet laulajat.

Mukana on voimakasta tahkoamista, leijailua ja lentämistä. Oman tyylin aktiivista ja ansiokasta soveltamista, mistä lukuisat nyanssit kielivät väistämättä. Enemmän erottuvia elementtejä silti kaipaisi, vaikka omaperäisten ja terävien koukkujen runsaus ilahduttaa suuresti. Todella tasainen levy, joka kasvaa taatusti kuuntelukertojen lisääntyessä, vaikkei pohjimmiltaan ole niin hirveän yllättävä.

Seuraavaksi muutamia hajanaisia mietteitä itse levyn kappaleista.

Levyn avaava Sampo osoittaa jälleen jo puolen tahdin jälkeen mistä bändistä on kyse. Tänä pistämättömänä osoittajana toimii Santeri Kallion loihtima kosketinsoundi, joka on tunnistettavuudeltaan ja uniikkiudeltaan lähes sormenjäljen luokkaa. Melko perinteinen ja haikea Amorphis-biisi, joka muuttuu loppua kohden tummemmaksi ja rankemmaksi. Loppu on virkeän ilmava.

Silver Bride on maukkaan rapea ralli, jota kyllästää vetoava melankolia. Lämminhenkinen, kerronnallinen ja yhtenäisesti etenevä. Simppeli laulun rytmittely tuo omaa mukavaa lisäänsä

From The Heaven Of My Heart muistuttaa säveleltään paikoin hyvinkin vahvasti House of Sleepia. Ainakin intron ja perusosan osalta. Biisi ei ole kuitenkaan läheskään yhtä hittimäinen, vaan ronskimpi, voimakas, mutta samalla hieman etäinen ja jopa unelias. Kitarat pitävät mielenkiinnon yllä.

Sky Is Mine imaisee tempollaan viimeisetkin unihiekat silmistä. Mukana on hieman uudenlaista lähestymistapaa kuitenkin tutuilla eväillä. Ripeä ja mukavan vauhdikas. Etenee jopa tykitykseksi ja powerimaiseksi bändin omalla mittapuulla.

Tomi Joutsenen murina pääsee levyn aikana ensi kertaa oikein toden teolla oikeuksiinsa Majestic Beastilla. Rytmittelyä on runsaasti ja raskas jyrinä kasvaa koko ajan loppua kohden. Selkeästi levyn raskain biisi.

Tunteikas My Sun sisältää tuttuja kiemuroita ja on vaihteeksi astetta eteerisempi kappale. Tomi Koivusaaren ainoa sävellys tälle levylle.

Highest Staria kyllästää huilumainen synaliidi. Kertosäe repäisee alkusäkeitä raskaammin. Joutsenen äänenkäytön tunteikkuus ja monipuolisuus nousee hyvin oikeuksiinsa. Säkeistöissä ääni leijailee avoimen raukeana ja viattomana, jopa alastomana. Kertosäkeessä puolestaan puetaan päälle alkukantaisempi lannevaate ja rujompi meininki saa vallan. Biisin kitarasooloa kuvailisin mielettömän kutsuvaksi.

Nimiraita Skyforger nousee omaksi suosikikseni. Vahvasti ”rautakantelemainen” alku (en viittaa CMX:ään) ja vahvasti nouseva sävelkulku. Murea, iskevä ja toimiva kappale. Mukana myös tuplabassarijytkettä. Erityisesti nouseva fiilis lyö mielen asteittain innostuneemmaksi. Täyteen kliimaksiin ei valitettavasti päästä, vaikka biisin keskivaiheilla hyvin, hyvin lähellä käydäänkin. Olisipa Maestro Holopainen astunut vielä yhden portaan ylemmäs.

Course Of Fate jää myös hitusen etäiseksi, vaikka on jälleen suhteellisen perinteistä kauraa. Hivenen murjova täky jopa.

From Earth I Rose vie vielä kunnon reippailun pariin ja viimeiset vaikut kammetaan korvista veks. Estotonta, irrottelevaa ja vaikuttavaa tahkoamista. Hyvä ja mieleenjäävä päätösraita. Varjele vakainen luoja näitä kylmiä väreitä.

Yleisarvosanaksi Skyforgerille 0-10-asteikolla antaisin tässä vaiheessa vahvan kahdeksikon. Suoraan sanoen ennakko-odotukset eivät aivan täyttyneet, mutta ties mitä lisäkuuntelukerrat lähempänä kesää tarjoavatkaan. Vahva kokonaisuus, mutta todelliset huippukohdat eivät ainakaan vielä välittyneet.


ÄIJÄTRILOGIA

Kuuntelutilaisuudessa oli mukana myös paljon kansainvälistä lehdistöä ja etenkin Holopainen ja Joutsen pääsivät monen tentattavaksi. Etteivät äänessä olisi aina samat heput, nappasin kitaristi Tomi Koivusaaren pieneen pieneen juttutuokioon kertomaan omia tuntojaan Skyforgerista.

- Ollaan kyllä koko bändi todella tyytyväisiä levyyn. Saimme oikeastaan kokonaan sellaisen lopputuloksen kuin halusimme. Se on viimeistellympi ja bändin sisällä esituotetumpi. Silent Watersilla oli joitain asioita, joita olisin halunnut tehdä toisin. Eclipse taas oli melko rönsyilevä, sekä hyvässä että pahassa mielessä, Koivusaari arvioi.

- On tämä levy kyllä sukua Silent Watersille ja lähellä sitä, mutta uusi on selvästi jalostetumpi sekä rikkaampi soundimaailmaltaan. Skyforgerissa on erilainen draaman kaari ja se on enemmän kuin osiensa summa. Levystä tuli jopa parempi kuin odotimme. Teimme alun perin 18 biisiä tätä levyä varten, joista sitten valittiin nämä levyn kymmenen ja sinkkubonus.

- Kyseessä on tietynlainen trilogian päätös kolmesta Kalevalaisesta miesihahmosta. Eclipsen, Silent Watersin ja Skyforgerin hahmoista löytyy suomalaisen äijän kaava. On Kullervoa, Lemminkäistä ja Ilmarista. Itse ainakin löydän itseni yhdestä noista ihmistyypeistä, välillä tosin kaikista. Pitäisihän siellä tietty Wäiskikin perkele olla, mut ei nyt mahtunut trilogiaan, no can do. Ehkä sit seuraavan levyn yhteydessä voi päättää, että ei se sittenkään ollut trilogia, vaan neliö, Koivusaari pohtii.

Musiikki on osiensa summa ja tässä tapauksessa tuo summa, eli bändin kokoonpano on pysynyt samana Tomi Joutsenen liityttyä vuonna 2006. Aiemmin vaihtuvuutta jäsenistössä oli enemmän ja joka levyn välillä, mitä ei ole kuitenkaan tarvinnut tulkita negatiiviseksi asiaksi bändin sisäisten välien suhteen. Koivusaari ja Holopainen ovatkin ainoat, jotka ovat olleet mukana koko ajan alusta asti.

- Tuohan se tiettyä stabiiliutta, kun porukka pysyy samana. Nyt ollaan saatu valjastettua bändin kemia entistäkin paremmin.

Monisyinen levy herättää taatusti kaikissa omia kuvaavia tai jopa abstrakteja mielikuvia, mutta Koivusaaren oma mielikuva Skyforgerista on jo vähintäänkin huvittava.

- Se on sellainen orgaaninen ja pirskahteleva hauki, mies laukaisee naurahtaen hetken miettimisen jälkeen.

Lopuksi vielä paljon nähneeltä ja kokeneelta muusikolta pitää kysäistä, että mikä olisi sellainen kunnianhimoinen asia, minkä haluaisi vielä Amorphiksen kanssa saavuttaa.

- Mielenkiintoista olisi tehdä kokonaan akustinen levy tai keikka, mitkä eivät kyllä ole suunnitelmissa, Koivusaari myöntää lopuksi.

 

SANOITTAJAN MIETTEITÄ

Tilaisuuteen osallistujien joukossa olivat myös Silent Watersille ja lyriikat loihtinut kansantaitelija Pekka Kainulainen seurassaan sanoitukset englanniksi kääntänyt Erkki Virta, joka tunnetaan myös Tomi Joutsenen bänditoverina Sinisthrassa. Virta vinkkasikin, että hiljaiseloa viettäneestä Sinisthrastakin saatetaan kuulla taas piakkoin. Kainulainen innostui kovasti puhumaan suomalaisesta mytologiasta ja Amorphiksesta yhtenä sen suurena nykyajan modernina tulkitsijana. Myöskään suuria ylistyssanoja hän ei uudesta levystä säästellyt.

- Tämä levy on todella monumentaalinen teos. Energia on avainsana ja sen Amorphis on tavoittanut onnistuneesti. Skyforger on kuin elokuva, jonka voi katsoa moneen kertaan. Sellainen jumalainen näytelmä, jossa artikulaatio toimii. Sanoilla on kokonaisuudessa oikeasti merkitystä musiikin ohessa ja sanoitusten visualisointi on onnistunut hyvin. Levyn miksaus on myös ilmava.

Kainulainen pitää hienona asiana, että nuorempikin polvi edelleen ihannoi Kalevalaa ja kansanperinnettä ja soveltaa niitä omalla tavallaan. Hän nostaa moneen otteeseen nimenomaan tietyn vanhakantaisen energian tärkeimmäksi osaksi kansanperinteen kumpuamista.

- Nämä Amorphiksen jätkät ovat tavallaan tämän päivän runonlaulajia. On hienoa, että vanhaa osataan ja voidaan soveltaa moderneilla keinoilla.

Kalevalan perinnön muotoilu moderniin muottiin saattaa herättää joissakin vanhakantaisen ja originaalisen tyylin vaalivissa ihmisissä vieroksuvia ajatuksia, mutta tätä ajatusta Kainulainen ei koe omakseen.

- Ajassa ei voi mennä taaksepäin. Muoto muuttuu, mutta se on vain hyvä asia. Energia ei katoa, vaan se muuttaa muotoaan. Sentimentaalisuus ja nostalgia ovat myrkkyä ja valheellista. Kalevalakaan ei ole varsinaisesti sotatarina, vaan se on tarina ihmisen psyykestä. Se tuo esiin ihmisluonteen erilaisia piirteitä, jotka näkyvät vasten luonnonmukaista maailmankaikkeutta, Kainulainen kertoo.

FACTS FILE
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA

KOTIPAIKKA
Helsinki

JÄSENET
Tomi Joutsen - laulu
Tomi Koivusaari - kitara
Esa Holopainen - kitara
Niclas Etelävuori - basso
Santeri Kallio - koskettimet
Jan Rechberger - rummut


DISKOGRAFIA
The Karelian Isthmus 1992
Privilege of Evil (MCD) 1993
Tales From The Thousand Lakes 1994
Black Winter Day (MCD) 1995
Elegy 1996
My Kantele (MCD) 1997
Tuonela 1999
Am Universum 2001
Chapters (Best Of) 2003
Far From The Sun 2003
Eclipse 2006
Silent Waters 2007
Skyforger 2009
© Imperiumi MMVII. Teksti: Tero Lassila   Kuvat: Tero Lassila, Travis Smith (kansi), Denis Goria (promokuva)
http://www.amorphis.net Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 11187 Palaa »
Bookmark and Share