|
Erkki Seppänen, Dreamtale / KYPCK / Tuiran Miliisi / Made In Iron
|
|
|
Oulu - Oxford - Pietari - Moskova - Manse. Erkki Seppänen on kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Seppänen on valmistunut Oxfordin yliopiston Christ Church -collegesta parhain arvosanoin, pääaineenaan yleinen kielitiede ja toisena pääaineenaan Venäjän kirjallisuus. Harrastuksia Seppäsen menneisyydestä löytyy mm. esteratsastuksen ja avantouinnin muodossa. Monitahoinen, kansainvälinen ja kielitaitoinen 29-vuotias tunnetaan heavykansan joukossa parhaiten laulajan pesteistään, aikoinaan Ruinsidessa, ja nykyään tamperelaisessa Dreamtalessa ja oululaisessa Kurskissa, siis KYPCKissa. Huutaapa oululaisssyntyinen mies näiden lisäksi vielä Iron Maiden –tribuuttiyhtye Made in Ironissa, Deep Purple -coverorkesterissa nimeltä Purplestone ja "Suomen akateemisimmassa punkbändissä", Tuiran Miliisissä.
|
Kun on tiedossa, että KYPCKissa laahaillaan hitaasti ja matalalta doomintapaista ja Dreamtalen musiikki seilaa germaanipowermetallin ja perinteisen heavyn ulapoilla, ei uskoisi, että molemmissa vokalistivastuuta vetäisi sama mies. Voisi kuvitella, että tähän ei aivan kapoisella äänialalla kykene, joten aloitetaankin heti kysymällä asiaa, joka tuskin kiinnostaa muita kuin laulunopiskelijoita ja muita teoreettisesti suuntautuneita. Erkki Seppänen, kuinka laaja on äänialasi?
|
- Tuommoinen kolme oktaavia. Matalista noin oktaavi keski-C:n alapuolelta. D taitaa siellä olla absoluuttisesti matalin, siitä alempana ääntelyni ei kauheana laulamista muistuta. Käytännössä se ääniala, mitä esimerkiksi KYPCKissa käytän, pysähtyy siellä E:hen. Ylempänä keski-C:stä on sitten kaksi ja puoli oktaavia. Joku Dreamtalen New Life menee nykyään setissä korkeimmillaan sieltä F.stä, mutta ei se enää hirveän mukavalta tunnu, heh! Varmaan D:hen loppuu sielläkin semmoinen mukavalta tuntuva äänenkäyttö.
|
Jokaisella on tietenkin rajansa ja suosikkitapansa laulaa. Erkki ei kuitenkaan suoralta kädeltä osaa sanoa onko mukavampaa laulaa matalalta vai korkealta.
|
- Kyse on yleensä biisistä ja siitä mitä fiilistä haetaan. Ihmiset kyllä mielestäni arvostaa vähän liikaa tätä korkealta vetämistä, ikään kuin se olisi kaikki kaikessa. Onhan se hienon kuuloista ja itsekin saan siitä kicksejä, kun jotkut jutut onnistuu oikein nappiin, mutta koen laulamisen kuitenkin ennen kaikkea tulkintana.
|
Erkillä ei ole varsinaista musiikillista koulutusta sen enempää kuin peruskoulun musiikkitunneilla opetettiin, mutta koulun kuoroissa mies on laulellut. Omien sanojensa mukaan laulutunneiksi riittää nykyisin pari-kolme vuodessa.
|
- Aloin panostamaan laulamiseen sillä lailla enemmän vakavissaan tämän vuosituhannen puolella. Esimekiksi Made In Ironiin, tuohon meidän Maiden-coverbändiin liityin vasta 2005. Joka päivä tästä instrumentista oppii jotain ja jotain kehitystäkin on ollut havaittavissa.
|
| Kun kysyn miksi Erkki laulaa, mies myöntää aina olleensa esiintymishaluinen.
|
- Kyllä mä olen luonteeltani semmoinen. Ja tietenkin, kun tykkää kirjoittaa lyriikkaa niin se on tapa välittää jotain itsestään ja jollain lailla jäsentää maailmaa. Joskus murrosiässä se alunperin alkoi kaljaporukoissa, piti aina kiivetä jonnekin hemmetin katolle ja esittää Slayerin tai Metallican tai Maidenin biisejä... Lukiossa sitten oli oikeitakin bändihommia, silloin saattoi olla säännöllisesti 4-5 bänditreeniä viikossa. Venäjällä innostuin tästä mies ja kitara -meiningistä, siellä kun tämmöinen lauluntekijä- tai bardimeininki, miksi sitä nyt haluaa kutsua, kuuluu vahvasti kulttuuriin. Kyllä meillä Englannissakin oli bändi ja siellä nolattiin säännöllisesti itsemme joillain pikkufestareilla... Eihän tätä parempaa juttua ole olemassakaan!
|
Lyriikkavastuu lienee ollut itsestään selvyys, onhan Seppänen muutama vuosi sitten julkaissut myös runokokoelman. Dreamtaleen Erkki liittyi toivoen pääsevänsä levyntekoon ja edistämään yhtyeen uraa.
|
- Sovittiin heti kättelyssä, että otan päävastuun lyriikoista, mikä oli yksi iso asia. Ja helvetisti opittavaahan mulla on joiltain Pasilta [Ristolainen, basso] ja Ramilta [Keränen, kitara]. Ei mulla mitään suuria illuusioita ollut.
|
Ennen bändiin liittymistään Erkki ei tiennyt, että varsinkin laulajien osalta Dreamtalessa ovet ovat käyneet siihen malliin, että CRC:tä pitäisi saranoihin suihkia. Erkki puuskahtaakin, että ”on siinä kyllä sattunut paskaa tuuria yhteen porukkaan...”. Dreamtalessa työskenteleminen on osoittautunut alkuvaikeuksien jälkeen Erkille kuitenkin palkitsevaksi kokemukseksi. Vertaillessaan sitä pesteihinsä Tuiran Miliisissä ja KYPCKissa Erkki kertoo:
|
 |
- Dreamtalessa meillä meni paletti melkein kokonaan uusiksi sen jälkeen kun liityin, kitaristi ja rumpalikin menivät siinä samalla vaihtoon. Jäljelle jäi Rami ja Pasi, sekä minä ja meidän kuopus, kosketinsoittaja Akseli. Kyllä mä nopeasti tajusin kuinka paljon työtä siinä oli edessä, että me saadaan toimiva kokoonpano, mutta toisaalta ei sitä nyt uutena jätkänä ihan heti kehdannut ruveta jätkiä neuvomaan... Sain sitten kuitenkin pikkuhiljaa siinä Sepon ja Arton takaoven kautta bändiin. Ne molemmat on perkeleen luotettavia jätkiä ja mä olen soittanut niiden kanssa kymmeniä keikkoja, joten kun saatiin ne messiin, niin alkoi tapahtua. Sen jälkeen ei enää hävettänyt, että meidän levyn nimi on Phoenix, koska kyllä se niin suuri muutos ja helpotus oli.
|
- KYPCKissa paketti oli heti kasassa, kun me neljä natsattiin yhteen. Kaikki innostuttiin ihan perkeleesti siitä konseptista. Samin [Lopakka, kitara] kanssa oli tosi helppo työskennellä yhdessä, meillä kun on tämä Muhos-menneisyys, ja me ideoitiinkin paljon noita juttuja ja teemoja Chernolle kun palaveerattiin Oulussa kahdestaan. Hiili [Hiilesmaa] taas on ihan omassa kastissaan. Moni ei tajua, eikä tiedä mitä kaikkea se mies tekee ja on tehnyt... ja silti se on niin vaatimaton. Se on kyllä yksi ehdottomasti luovimpia ihmisiä mitä olen ikinä tavannut ja arvostan sitä helvetin paljon. Siihen kun vielä lisätään Jaska [Ylä-Rautio, basso], jonka Hiili on tuntenut monta vuotta, niin KYPCKissa joka tontilla on mies paikallaan.
|
 |
 |
- Tuiran Miliisi nyt sitten poikkeaa täysin kaikesta. Tällä hetkellä on turha puhua siitä sen enempää, kun meillä on toka kiekko kesken, mikä on vielä omalaatuisempi kuin Ensimmäinen huomautus roskaväelle. Se on täydellistä vapautta kenenkään ennakko-odotuksista tai toiveista ja perustuu mun ja Allanin välisiin juttuihin ja ajattelutapaan, sekä tietty kokemuksiin Tuirasta. Meidän musanteko pohjautuu treenikämpällä improvisointiin ja siihen, että kaikki käy. Eka levy on yhtä biisiä lukuun ottamatta kirjoitettu 2-3 treenikerralla. Sen piti kuulostaa juuri niin rosoiselta ja repäistyltä, tehtiin semmoinen suomirock-levy, josta heijastuu ”hajalla olo”, kun kuitenkin niin helvetin iso osa tavallisista ihmisistä on hajalla.
|
- Mulle inhorealismi ei ole kirosana, vaan totta, Erkki jatkaa. - Olenhan mä vetänyt Oxfordin jälkeen kaksi vuotta lähiökaraokeakin, Venäjän kokemuksista nyt puhumattakaan.
|
| Erkillä on selvä kuva siitä, kuka hänen edeltäjistään on hänen mielestään paras vokalisti ja myös mieluisimmat kappaleet ovat jo hahmottuneet.
|
- Kyllähän Ahola [Jarkko, nyt Teräsbetonissa] on mun mielestä loistava Differencellä, vaikka se vähän ehkä epätasainen levy onkin. Jarkko ei vaan ehkä muuten sopinut bändiin, mistä se tietääkseni itse on samaa mieltä, sikäli kun muutamista juttutuokioista ymmärrän. Vanhoista Dreamtale-biiseistä tykkään ehkä eniten Where The Rainbow Endsistä, se toimii livenä niin helvetin hyvin.Phoenixiltä on vaikea nyt äkkiseltään sanoa... ehkä Firebird kun siinä tapahtuu niin paljon lyhyessä ajassa.
|
Dreamtaleen liityttyään Erkki on joutunut opettelemaan paljon vanhaa materiaalia lyhyessä ajassa.
|
- Jos kaikki biisit on outoja, niin kyllähän opiskelu aikansa ottaa. Dreamtalen biiseissä meni ehkä semmoinen 4-5 treenikertaa, mutta kyllä niitä sitten kotona luukutettiin ahkerasti myös. Naapuritkin tietää sitten missä bändissä se Seppänen nyt on, heh!
|
| Pohtiessaan mikä on parasta rockyhtyeessä olemisessa ja millaisia tuntemuksia esiintymisestä saa, Erkki sanoo levyjen ja keikkojen nousevan kaiken muun yläpuolelle.
|
| - Levyt on aina kokonaisuuksia, tai mun mielestä niiden ainakin pitäisi olla. Se on hienoa kun kädessä on jotain konkreettista. Bändissä oleminen on myös parhaimmillaan semmoista joukkueurheilua ja yhteisöllisyyttä, mikä yhdistää paitsi ne jätkät siellä lavalla, niin myös yleisön. Ja sehän on nykypäivänä ihan helvetin tärkeää hommaa. Sen siitä esiintymisestä parhaimmillaan saa. Ja pahimmillaankin rokkaaminen on paras työ maailmassa. Tietty on aina niitä, jotka ei ymmärrä tekemisiäsi, mutta niitäkin ihmisiä pitää ymmärtää. |
|
|
|
|
UUSIN JULKAISU HAASTATELTAESSA
Phoenix
|
KOTIPAIKKA
JÄSENET
DISKOGRAFIA
Dreamtale:
Phoenix 2008
KYPCK:
Cherno 2008
Tuiran Miliisi:
Ensimmäinen huomautus roskaväelle 2007
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
