|
Kolmatta kertaa järjestetty Lutakko Liekeissä –minifestari kokosi tänä vuonna Jyväskylään, tanssisali Lutakon pihamaalle ja sisätiloihin lähes 900 rockmusiikin ystävää. Tämä siitäkin huolimatta, että luonto oli päättänyt järjestää tapahtuman ajaksi ihmismieltä ja –kehoa haittaavia tekijöitä.
|
Saapuessani juuri parahiksi todistamaan ulkolavan korkanneen laukaalaisen Mental Robberyn keikkaa, vettä ripotteli vielä hiljalleen. Illan edetessä tihkusade muuttui kuitenkin vähä vähältä vihmovaksi kaatosateeksi. Kaikkein eniten kastui ulkolavan kolmea viimeistä aktia, Machine Meniä, Nineä ja Saraa, heilaamaan tullut porukka. Intensiivistä ja nautinnollista menoa riitti yleisön puolella kaikesta huolimatta, mutta siitä myöhemmin tuonnempana.
|
Hiivitäänpä takaisin aikaportin läpi lauantai-iltapäivään. Sisälavalla 15 bändin kokoisen tapahtuman startannut jyväskyläläinen jenkkipunkkiyhtye New Time Terror oli kuulopuheiden mukaan vedossa. Hyvä niin, sillä naapurinkunnan tunnelmallista vaihtoehtorockia tulkitseva Mental Robbery onnistui myös tekemisissään. Bändin edelleen melko nuori soittajisto on sitten viime näkemän saanut lisää varmuutta soittoonsa ja esiintymiseensä, kuten se on keikka keikan jälkeen tehnyt tähänkin saakka. Biisit Mental Robberyllä ovat aina olleet järjestään hyviä, mutta koko paketin vakauttaminen avaa jatkossa entistä paremman mahdollisuuden fiilistelylle ja tulkinnalle.
|
 |
|
Sisälavalla seuraavana tahkonnut erikoismetalli(?)bändi, lappeenrantalainen Disease Of The Nation, sai runsaahkossa yleisössä tuntemattomuudestaan huolimatta aikaan melko maanisen tukkamyllyn. Bändin hardcorea, grindiä ja monenlaista muuta mukavaa tyylisuuntaa käsittänyt musiikki kulki soiton osalta yllättävänkin tiukasti. Vokalisti Mikko Knuutilan hehkeä kesähamelook herutti irtopisteet, jotka jäivät puuttumaan hiukan liian alas miksatusta laulusta. Knuutilan puhtaita laululinjoja olisi kuunnellut mielellään, jos ne vain olisivat kuuluneet selkeämmin. Biiseiltään tämä Itä-Suomen porukka on ainakin livetilanteessa melkoista kohkaamista, vaikkakin lohkaisut kuten Isolation ovat osoitus yhtyeen kyvyistä tunnelmoida vyöryttävästi.
|
Jälleen siirtyminen vesisateeseen, katsastamaan Nicolea. Jotenkin tuntuu, että bändi ei ole niin kuin ennen. Ilmeisesti kyse on vain yhtyeen nykyisessä harvassa keikkailutahdissa, mutta vetoavampiakin suorituksia Seinäjoen pojilta on nähty. Lutakon keikasta paistoi tietty ilmeettömyys. Horjumaton soitto sekä riffitaituruus ovat kuitenkin edelleen Nicolen valtteja. Bändi kuuluu genren Suomen ykkösdivaribändien kermaan, mutta jotenkin tällaisesta nätisti kikkailevasta sekä puhdasta ja murjovaa laulua yhdistelevästä bändistä ei enää tahdo kiksejä irrota, ei ainakaan Stam1nan keksimisen jälkeen. Hyvä perusveto, ei muuta.
|
Pieksämäen grindiporukka Unborn Generationista ei sen kummempia kuin että olipa piristävä keikaus lyhyitä ja vieläkin lyhyempiä, mutta varsin raivokkaita täsmäiskuja.
|
Helsinkiläisestä Sydän, Sydän –yhtyeestä saadut ennakkotunnelmat osoittautuivat melko paikkansa pitäviksi – ja eivät sinne päinkään. Joka tapauksessa kyseinen hulttioporukka tarjoili Lutakon ulkolavalla pirteän poikkitaiteellisen hetken. Bändi haastoi yleisönsä kursailematta kanssaan pitkään ja kaoottiseen esileikkiin (eikä tämä liity mitenkään kitaristi Juho ”mies, jolla on mitä näyttää” Minervan hyvinkin naturistiseen lavakostyymiin). Bändin esittämästä musiikista on turha alkaa vääntämään minkäänlaisia kategorioita, sillä niitä ei ole. Tekotaiteelliseksi paskaksi en myöskään lähtisi yhtyettä haukkumaan, sillä Sydän, Sydän –miesten asenne, ajatusmaailma sekä puhtaat musiikilliset ja viihdyttämisen lahjat puhuvat puolestaan. Tämä porukka tekee justiinsa sellaista musiikkia kuin se itse haluaa ja esittää sitä samalla sapluunalla. Kannattaa katsastaa!
|
 |
|
Tuoreimpiin Sakara-kiinnityksiin kuuluva Black Bile oli tähän saakka pysynyt ainakin allekirjoittaneelle täytenä arvoituksena. Monisyistä ja tunnelmallista metallia esittelevä porukka ei kuitenkaan jaksanut Lutakossa vakuuttaa. Bändin keikka oli kuin musiikkinsakin – tasapaksu. Hienot melodiakuviot siellä täällä saivat toivon kipinän syttymään hetkittäin setin aikana. Bändin vokalisti ja mastermind Henri Kuittisen ulosanti oli väliin turhankin hapuilevaa Keikan nähtyäni en osaa sanoa, mikä kumma Black Bilen muka erottaa kaikista niistä muista kaltaisistaan yhtyeistä, joilla biisiensäkin puolesta on paljon enemmän tarjottavanaan.
|
 |
|
Aikaportti kutsui jälleen. Seuraavan kerran siitä ulos asuessani seisoskelin tanssisalirakennuksen takaseinustalla odottamassa Machine Menin keikan alkua. Vettä tuli kuin saavista, mutta kun intronauha pärähti soimaan, alkoi jostain katosten katveista valua porukkaa kohti lavan edustaa. Muun muassa Wackenin kaatosateet kokenut suolahtelaisviisikko oli lavalla silti kuin kotonaan ja repäisi viisi ensimmäistä biisiä viimeisimmältä Circus Of Fools –levyltään. Loppusetti pyhitettiin Elegiesin ja Scars & Woundsin materiaalille, helmenä itseoikeutetusti viimeksi mainitun debyyttikiekon nimibiisi. Machine Men on ollut ja on edelleen loistava live-esiintyjä. Bändi oli lähes kotiareenallaan vieläpä tavallista pirteämpi ja itsevarmempi. Silti yhtye alkaa pikkuhiljaa jo kaivata uutta materiaalia keikkojensa höysteeksi, sillä nyt todistetut rykäisyt on kuultu ja nähty jo monta kertaa aiemminkin.
|
Eteerisen, kokeilevan, syvää tunnelmaa tavoitelleen, mutta hiukan liikaa pintavesiin jääneen indie-ryhmä Murmanskin keikan jälkeen samaan ulkolavan vesihelvettiin Machine Menin ohella joutui ruotsalainen hc/metal-ryhmä Nine. Tunteella settinsä louhineen bändin vetoa oli Jyväskylässä odotettu (taas kerran) kuin kuuta nousevaa. Raivokas kolmen vartin jyrä vei jengiä miten tahtoi bändin toipilasvokalisti Johanin heilutellessa ylintä tahtipuikkoa. Jyrkkä, mutta yllättävän sävykäs metalli maistui pimenneessä illassa yksinkertaisesti hyvältä.
|
Imperiumi-raportin viimeinen merkintä menee sisälavan toiseksi viimeisenä soittaneelle jyväskyläläiselle Ghost Brigadelle, joka osoitti, että paikkakunnalla osaavat muutkin kuin Swallow The Sun tehdä kansainvälisesti(kin) kelvollista tunnelmametallia. Kokeneiden ja osaavien miesten kombo lateli draivillaan hyvää kappale toisensa jälkeen täyteen ahtautuneelle tanssisalille.
|
Lutakko Liekeissä 2008 kärsi keleistä vaikkakin viime kesän aurinkoinen keli houkutteli tuolloin paikalle ainoastaan 150 henkeä enemmän. Jelmun työntekijäporukan mielestä tapahtuman läpivieminen oli kuitenkin lasten leikkiä edellisviikonlopun Mikkelin Jurassic Rockiin verrattuna, missä runsas vedentulo aiheutti päänvaivaa aivan toiseen malliin.
Tapahtumana Lutakko Liekeissä osoitti (taas) toimivuutensa: kaksi lavaa, sisällä ja ulkona, monipuolinen bändikattaus, napakat setit ja hyvä yleisilmapiiri. Ensi vuonna taas uudestaan! |
|
|
