|
AC/DC:n, Turbonegron ja Motörheadin kaltaisten yhtyeiden nimiin vannova Paha Kaksonen on perustettu vuonna 2004. Bändin debyyttialbumi Paha Kaksonen ilmestyi maaliskuussa 2006. Toinen täyspitkä, Kovaa hyvä tulee, luovi tiensä kauppojen hyllylle toukokuussa.
|
Paha Kaksonen on bändi, joka kiertää komeasti tekotaiteellisen paskan sekä sieluja syleilevän hifistelyn ja käy musiikissaan suoraan asiaan. Suorasanaisia ovat myös Imperiumin haastatteluun jyväskyläläisen Bar 68:sin nurkkapöydässä vastailleet bändin kitaristi-laulajat Hässi ja Otto J. Tässä jutussa osansa saavat muun muassa nuoret rokkarin alut ja internetin musiikkikriitikot.
|
| Lähdetäänpä liikkeelle kysymyksellä, joka tarttui haastattelijan muistivihkoon krapulan inspiroimasta, Kovaa hyvä tulee -levyn päätösraidasta Eipä tunnu missään. Eli siis, tuntuuko missään?
|
| Hässi: - Juuri nyt ei tunnu missään.
|
Otto J.: - Eipä tunnu missään. Aja päältä vaikka tankilla. Kai se on vähän sellainen ironinen huomautus, että se oikeesti saattaakin tuntua ihan perkeleesti, mutta tällainen suomalainen järkiperäinen olento sanoo, että ei tunnu missään, ja periksi ei anneta.
|
 |
Kovaa hyvää tulee -pyörylää voi suorasukaisuudestaan huolimatta kutsua myös teemalevyksi. Se on äijämäisen bileillan soundtrack. Illan, josta ei puutu armotonta kaatamista, niin oluen kuin varsinkaan naisten.
Hässi: - Hyvin löyhästi tulkiten aihetta voi lähteä käsittelemään tietynlaisena teemalevynä. Eli ensin lähdetään helvetinmoisista bileistä. Toiseksi viimeisessä biisissä ei millään ole mitään väliä. Nousu-lasku -humalassa rytyytetään menemään. Viimeisenä tulee sitten tämä krapulabiisi.
Otto J.: - Kun levyn biisit oli valmiina, ja tiedettiin, mitä on tulossa, oli hyvä huomata, mistä lähdetään ja minne mennään. Siinä välillä tarinan kaari on vähän vapaavalintainen.
|
Hässi: - Ei me teemalevyä lähdetty alun perin tekemään. Biisit vain syntyi siten kuin ne meillä yleensä syntyy.
|
| No miten ne teillä syntyy?
|
| Hässi: - Joko minä tai Otto J tekee kotona kappaleesta jonkin sortin version. Mun tapauksessa siinä voi olla rummut ja bassokin mukana. Sen jälkeen biisi esitellään muulle yhtyeelle (Pectus - basso ja laulu, T. Müller - rummut ja laulu), joka sovittaa biisin. Sillä tavalla aika perinteistä, mutta sävellystyö tässä bändissä on kokonaan meidän kahden käsissä. Rytmiryhmän tehtävä on sovittamiseen osallistuminen. Ei ne ole koskaan asiasta valittaneet.
|
Hässi: - Me ollaan asetettu tietty karsina itsellemme. Ei heviä eikä tapping-sooloja, eikä balladeja. Eipä tunnu missään ei ole muuten balladi vaan käänteinen juomalaulu.
|
| Kovaa hyvä tulee -levyn nauhoitussessioissa ei kauaa kupattu. Onko teillä biisinteossakin yhtä rento ote hommiin?
|
| Hässi: - Joo ja ei. Levy tehtiin kahdessa viikossa, johon mahtui 10 äänityspäivää. Tuntuu, että oltiin studiossa kauan, ja paljonhan levyllä on tavaraa siihen nähden, mutta kyllä aika monessa bändissä saadaan siinä ajassa vasta ne kajalit kondikseen.
|
| Otto J.: - Kaikki oli suunniteltu ennakkoon. Kaksi viikkoa oli maksimiaika, mikä saatiin studiosta varattua ja mihin oli varaakaan. Se oli vaan pakko sitten paiskoa menemään. Siinä voivatkin tiukimmat hifistelijät huomata, että levyä ei esimerkiksi ole soitettu klikkiin.
|
| Hässi: - Meidän rumpali on eläväinen kaveri. Rytmiryhmä nauhoitti osuutensa muutamassa tunnissa. Se on meille aika hyvä metodi. Jos me oltais lähdetty vetämään sillä perinteisellä meiningillä eli klikkiin, ja etitty oikeaa rumpuversiota sen kolme päivää sieltä Pro-Tools -kaman seasta, niin kyllä siinä olis lähteny musasta se syke pois. Tosin modernia heviä ei pysty soittamaan näin huolettomalla asenteella kuin meillä, koska se on menny sellaiseksi vitun….
|
| Otto J.: - No onhan se vaikeampaa soittaakin. Nämä meidänkin uuden levyn biisit vaikeampia soittaa kuin ekan levyn biisit.
|
Hässi: - On, ikävä kyllä. Ei vieläkään voi vetää perseitä ennen keikkaa vaan joutuu kuivin suin soittelemaan.
|
| Kapinoitteko te jollakin tavalla nykyistä musiikkisysteemiä vastaan tekemällä levynne näin?
|
| Hässi: - Me on Oton kanssa kyllästytty jossain määrin niihin lätiseviin bassareihin ja sellaiseen hevipörinään.
|
| Otto J.: - Siis vaikka niin kuin Iskias tai Kilpi. Oikeasti se on sellaista mollijollotusta, sellaista iskelmätyyppistä poppia se niiden musa. Ja sitten siihen lyödään sellainen mieletön, Zakk Wylde -tyyppinen särökitarameri, ja bassarit on pinnassa kuten Panteralla. Se kuulostaa hassulta minun mielestä.
|
| Hässi: - Jos ajatellaan vaikka Nightwishiä ja Kotiteollisuutta, niiden rumpu- ja kitarasoundeissa ei loppujen lopuksi ole mitään eroa. Ne on aika samasta puusta, samasta tehtaasta. Enkä nyt tarkoita tällä Mikko Karmilaa vaan että bassoja trigataan. Se on sellaista tasapaksua eikä sieltä erota persoonallisuutta.
|
| Otto J.: - Sellaisessa korva väsyy. Jos kuitenkin tehdään rokkia, siinä saa olla ilmaa ja rosoa. Vähän sellaista rumaakin soundia.
|
| Hässi: - Kysymykseen biisien säveltämisestä vielä sen verran, että kyllä minäkin joitakin juttuja olen saattanut hieroa päivätolkulla ja vaihdella järjestyksiä ja sävellajia ja tällaisia, mutta biisit sovitetaan aika nopeasti. Jos jokin biisi ei bändin kanssa lähde hyvin äkkiä lentoon, sellainen kappale heitetään helvettiin. Se rock meidän hommissa on, että asioita ei kauaa hierota.
|
| Otto J. - Paitsi, että minä sävellän kyllä aika nopeasti.
|
| Hässi: - Niin no sä oletkin tuollainen pikapanomies.
|
Otto J. - Niin, kolmen minuutin muna.
|
Rankka rock ja koppa kaljaa
|
| Debyyttinne ja uuden levyn väliltä ei löydy huomattavia eroja. Onko sillä mitään väliäkään, että näille levyille olisi pitänyt saada jonkinlaista välimatkaa?
|
| Hässi: - Ei. Tämä on selvästi saman bändin tekemä levy. Eka levy on edelleen hyvä, se tämän bändin kadonnut klassikko, mikä tästä uudestakin tulee (naurua). Edellinen oli tuotannoltaan ehkä hiotumpi. Oli hevimpi, bassarit lätisi ja oli siivommat soundit. Uudessa on enemmän garagea.
|
| Otto J.: - Se oli tietoinen valinta. Me on menty rokinpaan suuntaan ja lauletaan paremmin, mutta muuten se on sitä samaa sapluunaa.
|
Hässi: - Me kumpikaan ei oltu laulettu liidiä ennen tätä bändiä. Kun Paha Kaksonen perustettiin, meillä oli ekat treenit elokuussa 2004 ja studioon mentiin marraskuussa 2005 nauhoittamaan ekaa levyä. Se on se aika. Toki se kuuluu laulusuorituksissa uudella levyllä, että ollaan saatu rutiinia sillä saralla. Ei tässä edelleenkään mitään ns. oikeita laulajia olla. Otettiin aikanaan itse se laulajan pesti vastaan. Sehän tässä hauskinta onkin, että tehdään kaikki itse, ja vaikka saatais turhan karskia jälkeä aikaiseksi, niin siitä ei voi sitten syyttää ketään muuta.
|
| Miksi Paha Kaksonen tekee tällaista musaa ja laulaa tällaisista asioista?
|
| Otto J.: - Siihen on varmaan monta syytä. Me halutaan soittaa sellaista musiikkia, missä huudetaan ja rynkytetään kitaraa raa´alla tavalla. Kun katsotaan meidän ulkoista habitusta ja sitä ääntä, mikä meidän suusta tulee, niin sinänsä siitä tulee jo sellaisia tiettyjä mielenyhtymiä. Ainakin se, että rakkauslaulut on poissuljettu heti. En mä edes tykkää sellaisista.
|
| Hässi: - Mä vihaan balladeja. Vittu ne on perseestä. Kaiken maailman bändit, jotka tekee ihan jees levyjä, niiden pitää tunkea sinne se helvetin balladi ihan vaan siksi, että tytöt tykkäis. Paskaa.
|
| Otto J.: - Monet bändit ovat sellaisia, mutta me ei haluta tehdä sellaista eikä se kiinnostakaan. Mietittiin, että millainen ilmaisu kiinnostais meitä kaikkia. Sillä tavalla homma meni luonnollisesti paikoilleen. Se on se rankan rockin ja kaljan juonnin yhdistelmä. Lähdettiin katsomaan, mitä näistä erittäin kliseisistä alkukeitoksista sais aikaiseksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.
|
| Hässi: - Alkukantaisuus on yksi juttu, mikä meihin vetoaa. Tässä ollaan kuolaavista apinoista seuraavia. Meidän livetatsi, varsinkin nyt, on aika turboahdettu. Melkein mennään hevibändin intensiteetillä, tullaan aika lujaa iholle, mutta musiikki on tuollaista rockmusiikkia. AC/DC, Motörhead ja Turbonegro on meidän balanssin suurimpia vaikuttajia. Lähinnä nupit kaakossa tätä tehdään. Kaikki näprääminen, hienostelu, hierominen on poissa. Vaikka niitäkin on tullut tehtyä tämän harrastelijamuusikkourani aikana, mutta tämä on ensimmäinen bändi, minkä aikana mikään ei ole vituttanut missään vaiheessa. Yli kolmekymppiseksi piti elää, että sai palikat kohdalleen.
|
| Otto J.: - Jollekin voi äkkiseltään pintakuuntelulla tulla sellainen kuva, että me tehdään tällaista, koska me ei osata mitään muuta.
|
| Hässi: - Mutta sehän ei pidä ollenkaan kutiansa. Me halutaan tehdä tällaista musiikkia ja siinä on vissi ero, kun meitä verrataan vaikka Klamydiaan. Mä en missään vaiheessa halua dissata Klamydiaa, koska se on suomalaisen tee se itse -meiningin pioneeri. Sehän on saavuttanut kaiken jääräpäisesti itse väsäämällä, mutta en mä ymmärrä, miten meitä voidaan siihen verrata musiikillisesti, koska se on kuitenkin huterampaa läpisoitettua rämpyttelyä tähän meidän musiikkiin verrattuna. tosin sellaiselle, joka ei rockmusiikkia kuuntele, niin Paha Kaksonen voi on sellaista.
|
Otto J.: - Nyanssien haku rankan rockin mätöstä on sitten alan harrastajien hommia. Jotkuthan sanoo, että AC/DC on tehnyt saman levyn aina uudestaan, mutta me taas ollaan sitä mieltä, että kaikki niiden levyt on erilaisia.
|
Ilkka Kanerva osaa vongata
|
Entäpä Paha Kaksonen -yhtyeen sanoitukset, joissa niin paljon vonkaamisesta ja panemisesta puhutaan. Missä vaiheessa tuollaiset sanotukset voi mieltää korneiksi, eli että 16-vuotias ei niistä voi uskottavasti laulaa, mutta miten vanha miehen pitää olla, että hän ei enää voi hoilottaa moisista mieliteoista.
Otto J.: - Niin, milloin mies on ihan liian vanha soittamaan rokkia tällä intensiteetillä.
Hässi: - Kysytään Ilkka Kanervalta, milloin se on liian vanha vonkaamaan emäntiä! Me ollaan tällä hetkellä parhaassa iässä, koska meillä on intensiteettiä musiikin tekemisessä ja sen soittamisessa. Onko sitä enää tuossa 15 vuoden päästä viiskymppisenä? En tiedä. Ei tässä ikärasismia pidä suosia, koska monet suomalaiset hyvät bändit, kuten Kotiteollisuus ja CMX, on meidän ikäisiä. Kun kohderyhmänä eivät ole pikkutytöt vaan niiden isosiskot tai äidit, niin mikähän meidänkin kohderyhmä sitten on. Ehkä ne isoveljet.
Otto J.: - Sanoituksista sen verran vielä, että eihän niitä ole mietitty ihan hirvittävästi. On pakko tunnustaa tämä tosiasia (naurua).
|
 |
| Hässi: - Ikävä kyllä, kun lauletaan suomeksi, niin sanoihin takerrutaan kaikkein eniten. Tiedettiin tämä jo etukäteen. Se Noise.fi:n arvio, mikä meistä oli, siinä sanottiin, että jos me laulettaisiin klingonin kielellä, me saataisiin viisi tähteä. Tai jos laulettaisiin englanniksi, niin sekin olis vähintään neljä tähteä. Kriitikko meni siihen tyypilliseen ansaan, että ei vaan ole sallittua laulaa suomen kielellä muuta kuin jotain helvetin taiteellista, runouden kanssa käsi kädessä kulkevaa, korkeakulttuuria sivuavaa syvällistä proosaa. Pakkohan meidän on jollakin laulaa, eikä vittis sillä klingonillakaan oikein vedellä. Suomen kieli on kulmikas kieli ja se on meidän äidinkieli. Minunkin englannin lausuminen on niin kauheata, että ei sitä vois tehdä niin.
|
| Otto J.: - Suomessahan on kahdenlainen traditio. Eli joko tehdään tekstejä otsa hiessä, että tämä on taidetta perkele. Tai sitten tehdään niin kuin Sleepy Sleepers tai Klamydia, jolloin kaikki tietää, että niin musiikissa kuin sanoituksissakin ollaan kieli poskella. Meillä musa tulee päin näköä hirveällä intensiteetillä ja sanoitukset on leikittelyä rockkliseillä. Ei sen tarvii olla sen kummoisempaa, kun pidetään lystiä.
|
Hässi: - Me aiomme hakata päätämme tähän kielimuuriin niin kauan kunnes se murtuu tai pää hajoaa. Siksi meillä on nuo kaksi pässiäkin tuossa levyn kannessa, eli pässinpäitähän me ollaan, koska Suomessa on jo YUP. Jarkko Martikainen on nero. YUP on Suomen paras rockbändi, jos minulta kysytään, eikä meidän tarvitse tehdä samanlaista musaa kuin niiden. Suomen kielellä saa tehdä juuri sellaista lyriikkaa kun huvittaa ja meidän tapauksessa se on tällaista.
|
| Sanoitukset Paha Kaksonen -leirissä jakautuvat Hässin ja Otto J.:n kontolle. Mielenkiintoinen yksityiskohta lyriikoiden suhteen ainakin uudella levyllä on se, että bändi kierrättää viljalti monenkirjavia sanontoja ja lainauksia tyyliin: "arkihuolesi kaikki heitä", "kurkkuuni kumoan sen", "kissat kuumalla katolla" tai "kovaa hyvä tulee", mikä lienee käännös sanonnasta "hiljaa hyvä tulee." Ovatko nämä elementit tipahdelleet levyn teksteihin luonnostaan vai täysin tarkoituksella?
|
| Hässi: - Kyllä ne ovat tulleet tarkoituksella, mutta myös täysin luonnostaan.
|
Otto J.: - Tässä kuitenkin ponnistetaan populäärikulttuurin rikkaasta historiasta. Jo opittua ei voi tehdä ei opituksi. Ehkä meistä vain on hauskaa leikkiä suomen kielen sanoilla. Kaiken ei tarvitse olla suoraan itse keksittyä.
|
| Miten toteutatte Pahaa Kaksosta? Milloin Paha Kaksonen herää henkiin?
|
Otto J.: - Vähintään kaksi kertaa viikossa treeneihin. Tämä on vapaa-ajan harrastus numero yksi. Nyt varsinkin levyn teon aikaan. Joku harrastushan sitä pitää ihmisellä olla.
|
 |
Hässi: - En häpeä sanoa, että bändi on harrastus, sillä meillä ei ole mitään harhakuvia siitä, että bändimme breikkaisi niin hyvin, että tästä voisi tulla elanto. Mua niin naurattaa nämä nuoret 17-20 -kesäiset rokkikollit, jotka sanoo, että sais soittamisesta elantonsa. Ne kiertää tämmöisiä Bar 68:sin kokoisia paikkoja, saa sata euroa viikonlopusta liksaa. Niillä maistuu koko ajan kissanpaska suussa ja viikon ne näkee nälkää tuolla jossain helvetin yksiössänsä Hervannassa ja kuvittelee, että rocktähteys Suomessa olis jotenkin siistiä. On niin vähän sellaisia yhtyeitä, jotka näillä hommilla pystyy itsensä elättämään, ja ne tarvii sen radiosoiton tuekseen, koska se muodostaa liksasta aika ison osan. Meille tämä on sydämen asia.
|
Otto J.: - Meidän Paha Kaksonen -filosofia on, että musiikki on se puoli, mikä meissä herää bändin myötä henkiin. Se on se muutaman tunnin hetki, jolloin aikahorisontti katoaa. Ei muista enää mitään menneistä opetuksista ja huomisesta ei jaksa huolehtia. Sellaisesta me saadaan inspiraatio tähän bändiin.
|
| Tähän edelliseen selvitykseen kätkeytyy myös historia bändin nimen takana.
|
| Otto J.: - Tämä kollegani tässä teki kappaleen nimeltä Paha Kaksonen. Se on tällainen ihmisen dualismi, että kaikissa on kaksi puolta. Elukka pääsee irti toisinaan.
|
Hässi: - Kun mä soitin vielä edellisessä hevibändissä, joka mulla oli, niin haaveeni oli perustaa joskus vielä suomenkielistä rokkia soittavan bändi, jonka nimi olisi Paha Kaksonen. Sitten sellainen perustettiin, tein saman nimisen biisin, jossa laulettiin, että "en se ollut minä, se oli mun paha kaksonen." Siviilipuolella me ollaan sivistyneitä herrasmiehiä, kun taas lavalla me ollaan sivistyneitä miehiä. Niinhän se on monella muillakin suomalaisella musiikintekijällä, että ne on koti- ja uraihmisiä, ja viikonloppuisin ne vetää nahkahousut jalkaan ja lähtee vetämään heviä. Parempi sekin, kun että ei vedettäis heviä ollenkaan.
|
Luu kurkkuun besserwissereille
|
 |
Levyarvioista sen verran, että Paha Kaksonen on internetsivuillaan ottanut tavakseen kommentoida saamaansa kritiikkiä. Mistäs moinen halu saada sanoa se viimeinen sana?
Hässi: - Jotenkin ajattelin, että miksei kritiikkiä saisi kritisoida semminkin, kun Suomessa on paljon tällaista nettimediaa. Välillä siellä on kirjoittajia, jotka olisivat vallan päteviä printtipuolellakin, välillä vastaan tulee täysin luokatonta kuraa, koska siellä ääneen pääsevät kaiken sortin imbesillit, joilla ei ole asioihin minkäänlaista perspektiiviä puhumattakaan kielellisistä välineistä. Tuo kommentointiosasto on nyt jäänyt vähemmälle. Jos kirjoituksista jää jotain hampaan koloon, niin siinä tapauksessa laitetaan sinne jotakin. Perimmäinen tarkoitushan näille kommenteille on, että ne tuovat lisäarvoa meidän kotisivuille.
|
| Otto J.: - Jotkut arvostelut ovat tosin välillä ihan hauskoja. On ihan totta, että suomen kieli on välillä niissä vähän hakusessa, mutta välillä arvioista löytyy niin jännittäviä mielipiteitä, että sitä on ihan ihmeissään, että ne on sellaista kuulleet sieltä.
|
Hässi: - Valtaosa meidänkin saamasta kritiikistä on ollut hyvää. Kun luen verkossa arvioita, niin välillä siellä sanan säilä on aika tylsä. Huomaa, että ihminen on joku parikymppinen, juuri lukiosta päässyt besserwisser, joka lataa kauhean rajusti antamatta sen kummempia perusteluja muuta kuin, että musta tuntuu tältä. Kaikilla ihmisillä on ikävä kyllä oikeat mielipiteet.
|
| Mikä sitten mahtaa olla hienointa/älyttömintä, mitä Paha Kaksonen -yhtyeen musiikista on sanottu?
|
| Otto J.: - Niin, kuka se olikaan, joka sanoi, että meidän musiikista löytyy iskelmää. Se oli hyvin mielenkiintoinen pointti.
|
| Hässi: - Niin, terveisiä vaan Tero Lassilalle Imperiumiin.
|
| Otto J.: - Olitkos sä kuunnellut ihan oikeaa levyä, Tero hei! (naurua). Ei siinä mitään, mutta sitä iskelmää vaan on itse tosi vaikea kuulla meidän uudelta levyltä.
|
Hässi: - Niin, ellei kyseessä ole sitten niin kauhea ug-äijä, joka muutoin kuuntelee pelkkää sirkkelinpierua. Se kommentti on ehkä ollut kaikista yllättävin.
|
| Mihin kannattaa varautua, kun saapuu katsomaan Pahaa Kaksosta keikalle?
|
| Otto J.: - Musa tulee kovaa, biisit tulee kovalla sykkeellä. Balladeja ei tule yhtään, joten keikka on aika hengästyttävä kokemus. Biisien välissä ei ole mietteliäitä taukoja. Se ei meille sovi sellainen.
|
Hässi: - Se on turboahdettua turpaan vetämistä sanan positiivisessa merkityksessä. Ronskin viihdyttävää räimettä.
|
| Loppuun hyvät herrat, kysymys siitä, mikä onkaan paras tapa viettää festareita Suomen suvessa?
|
| Otto J.: - Omat pullot mukaan, tosin sitähän ei nykyään festareilla sallita.
|
| Hässi: - Siinä tapauksessa suositellaan minigrip-pusseja munissa, nimimerkillä: "kun ne hajoo sata metriä ennen Ankkarockin porttia." Nimittäin munat on kyllä niin desinfioitu siinä vaiheessa, kun pääsee huusin puolelle liruttamaan tuoppiin ne viimeiset millilitrat siitä helvetin pussista. Kokemusta on (naurua). Eihän festareilla hullukaan käy selvin päin. Musiikki on parhaimmillaan sisätiloissa, niin akustiikan, valaisun kuin yleisen tunnelmankin puolesta. |
|
|
