Living Fields, The
The Miseries Never Cease
CD-R
3-
Paikoitellen bändi toimii upeasti, mutta pitää heti alkuun sanoa ettei kyseessä ole doom metal, vaikka muutamia sen tyyppisiäkin kohtia levyllä on joitain. Levy on hybridi monesta musiikkityylistä ja yhtyeen huonoksi onneksi yksi näistä tyyleistä on kiljukaulabläkkis. Tiedättehän, se missä huudetaan kurkku suorana, korkealta ja kovaa, samalla kun diskanttinen kitara jurnuttaa taustalla riffiä josta ei saa selvää. Kauheaa.

Soundit ovat enimmäkseen hyvää demolaatua, mutta kitaroihin on valittu tuo black metallista tuttu sadistisesti korvia raastavaa diskattipitoinen vinkuna, jossa ei ole munaa nimeksikään. Rummuissa tuntuu paikoitellen olevan ihan hyvä ääniskaala ja metallissa tärkeää alapäätä, mutta vinkuvat kitarat, synaviulut ja kiljunta eivät sytytä ollenkaan.

Pisteet ovat siis pelkästään soundeista, puhtaasta laulusta, paikoittaisesta matalasta murinasta sekä muutamasta riffistä. Se, miksi pisteitä ei tule enempää, johtuu tavasta millä muutamat hyvät riffit on äänitetty, kiljuvasta laulusta, sekä liian monen kliseen tuuppaamisesta samalle demolle.

Kolmas kappale piti sisällään Presidentti Bushin puheita ja taustalla synkän sekä yksinkertaisen melodian, joka toimi (kera kappaleen nimen Dim Prospects) levyn ainoana doom metal -kappaleena.

Kokonaisuus on aivan liian sekava ollakseen selkeästi mitään tiettyä genreä. Suosittelen silti tutustumaan yhtyeeseen kotisivujen kautta, jossa demo on myös saatavilla. Tämän demon arvostelussa on niin paljon henkilökohtaisia tunteita mukana, etten voi antaa lainkaan objektiivista yhteenvetoa, joten suosittelen itse kutakin tekemään sen itse.
27.10.2004, Jukka Kolehmainen
http://www.thelivingfields.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 2894
Palaa »