|
|
|
Vesilaitoksen leirissä eivät basistivitsit raikaa (tai ehkäpä raikaavat entistä enemmän?), sillä neljän muusikon miehistöstä ei nelikielisen taitajaa löydy laisinkaan. Perinteinen rock-combo onkin kyllästetty basson sijasta konearsenaalilla, joka kiehuu syntikoin Kissu Ahokkaan toimesta. Tämä elementti tuokin Elinkautiseen aivan uuden ilmeen, sillä itse musiikki on enimmäkseen tällä hetkellä pinnalla olevaa raskasta suomenkielistä rockia.
Kyse ei onneksi ole mistään tavanomaisesta Kotiteollisuus-murjonnasta, vaan mukana on pehmeämpiä ja hitaampiakin sävyjä kuten avausbiisi Näkyjä hyvin osoittaa. Vauhtiakin Vesilaitoksen turbiineista löytyy, mutta parhaimmillaan bändi on hienovaraisempien ja ”mietitympien” kappaleiden kohdalla. Syntikat ovat kuitenkin tämän sopan suola, sillä kyseessä ei ole taustakikkailuksi luotua yhden sormen ulvontaa, vaan moni-ilmeistä astraalihuudatusta, joka yltyy nousemaan joskus jopa - uskokaa tai älkää - Samaelin ja Limbonic Artin sfääreihin. Myös laulaja Arto Sirkiän laulussa on syvyyttä sanoitusten jäädessä kuitenkin paljolti pseudotaiteellisen sanojenpyörittelyn tasolle.
Elinkautinen osoittaa, että bändi on luonut oman nahkansa jo alkuaskeleilla, ja siksi homma on hyvällä alustalla heti alusta alkaen. Nyt vain itse sävellyksiin tarvitaan lisää rohkeutta ja kokeilunhalua, että mylly lähtisi pyörimään kunnolla. Sitä ennen kannattaa kuitenkin vierailla Vesilaitoksen kotisivuilla imaisemassa tämä neljän biisin omakustanne koekuunteluun.
|
|
|
23.04.2004, Antti Klemi |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
