Stormrider
Criseida (Omakustanne)
CD
3
Ohhoh! Nyt on Stormriderin pojat todella panostaneet omakustanteeseen rahaa ja tyyliä. Ensinnäkin pojat ovat lykänneet pakettiin komean kiiltäväsivuisen ja värikkään a4 kokoisen esittelylehtisen bändin historiasta, uudesta levystä ja muusta asiaan liittyvästä. Jokainen muusikoista tuntuu omaavan ihan mukavan pohjan soittajina, joilta on lienee lupa odottaa vähän muutakin kuin stairway to heaven rimputtelua akustisella.. Levyn on muuten miksannut Mika Jussila Finvoxilta. Sen lisäksi levyn takakansi että kansivihko on ihan kaupallista tasoa, joten eihän tämän jälkeen voi muuta kuin kieli pitkällä laittaa levy soittimeen ja kuunnella mitä Espanjan pojat ovat saaneet aikaiseksi.
Intro. Haukotus. Tuhanteen kertaan kuultua synaälinää tilulilusooloineen reilu puolentoista minuutin verran. Ensimmäisen biisin alku on jälleen ihan perinteistä poweria, mutta kun laulaja avaa sanaisen arkkunsa välillä harvinaisen epäonnistuneine stemmalauluineen, leuka putosi alas. Mukana tulleessa lehtisessä hehkutettiin että laulaja olisi rautainen ammattilainen ja kokenut sellainen, mutta ei se kyllä siltä kuulosta. Lisäksi englanti taipuu aika huonosti espanjanmurteisena joka vain lisää valitettavasti laulun tökkimistä. Sama toistuu biisistä toiseen ja suoraan sanottuna ei tämä nyt oikein ole kovin miellyttävää kuunneltavaa.. kyllä minusta moni demobändi Suomessa tämän paljon paremmin hoitaa, varsinkin kun biisitkin tällä osastolla ovat korkeintaan keskinkertaista tasoa.
Stormrider on kuitenkin toisaalta hyvin kaksijakoinen yhtye. Vaikka powerosasto tökkii ikävästi, ja valitettavasti juuri laulun osalta, hitaissa tunnelmakohdissa laulajan tipautettua oktaavilla lauluääntään, kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin. Englannin murre vain korostaa laulun tehoa ja jostain kumman syystä laulajan vibrakin lähtee toimimaan.. Näissä hitaammissa kohdissa homma toimii muutenkin niin kuin sen pitää. Jotenkin tuntuu että bändi on todella kuin kotonaan näitä soittaessaan. Synaosastokin löytää paikkansa maalaillen mukavia maisemia kuulijan mieleen, kun toisaalla jäädään nopeissa power ralleissa lähinnä todella pateettisen kuuloiseksi taustahaahuiluksi. Paras osoitus tästä osaamisesta saadaan neljässä biisissä, joka kokonaisuudessaan edustaa ehdottomasti bändin parhaimpia puolia. Valitettavasti sinnekin on ollut pakko änkeä pari aivan ufoa klassista rilluttelua ja epävireistä kiljuntaa.. perkele!
Stormriderin kannattaisi todella miettiä jatkaako keskinkertaisten tuntemattomien joukossa korkeintaankin keskinkertaisella powerin soitolla, vai siirtyä tunnelmametallin puolelle ala Moonspell yms. Voin nimittäin sanoa että siellä ei sitä levytyssopimusta tarvitsisi komeilla kuorilla jahdata, jos moisia ideoita on bändillä enemmänkin taskussaan. Tämän esityksen perusteella mielestäni bändin todelliset lahjat jäävät totaalisesti käyttämättä. Ja ennen kaikkea laulajan äänen upea alarekisteri.
12.01.2003, Marko Heino
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 1374
Palaa »
Bookmark and Share