|
Tässä bändissä ainakin on täysi akkavalta, ainoa mies bändissä on kakkoskitaristi ja -laulaja. Saatteenkin mukaan Joni yrittää pitää itsensä miehenä naisten keskellä. Sinänsä käy kyllä Jonia henkilökohtaisesti kateeksi. Niin monta naista ja... Öh, asiaan. Miseria on hieman gootahtavaa tunnelmametallia ja Alone-demo kärsii hieman huonosta äänenlaadusta. Tyttöjen ei kylläkään kannata hävetä soittotaitojaan, vaikkakin sen huomaa, ettei täyttä vaihdetta ole vielä saavutettu. Basistilla on vielä monta sooloa nähtävänään ja syntikan soittajallakin on vielä pari ässää jossain taskun pohjalla. En tarkoita, että he olisivat huonoja, vaan sitä, että näissä tuntuu olevan tulevaisuutta. Pientä harmia aiheuttaa rumpali, jolla parissa kohdassa tuntuu ote lipsahtavan. Demon aloittava Alone... on ihan hyvä kappale, vaikkakin jostain päin biisiä pystyn haistamaan muita bändejä. En yhtäkään osaa nimetä, joten biisi on sulautettu erittäin hyvin. Slut Enough on taas sellainen kappale, jonka laulumelodiat olisi voinut miettiä alusta loppuun kunnolla. Still Here taas on pakollinen kuuden minuutin balladi, joka ei sellaisenaan tarjoa mitään uutta. Solitary taas sisältää mielenkiintoisen kikan, joka esiintyy kertosäkeen lopetuksessa. Melodia ja laulut on tässä biisissä yhdistetty kiitettävän tarkasti, vaikkakin jossain olen samantyylisen kikan varmasti joskus kuullut. Pientä amatöörimäisyyttä ilmenee siitä, että biisit eivät lähde heti käyntiin, vaan parin sekunnin viiveellä tai symbaalin 1-2-3-4 tahdituksella. Siitä vain tulevaisuutta etsimään, maailmaa ei ole vielä tarpeeksi nähty. |
|
