|
|
|
Toisin kuin demon kannessa istuvasta ja pentagrammilla merkitystä sarvipäästä voisi päätellä, ei kyse ole yrmeästä black metal -joukkiosta, vaan melodista metallia veivaavasta viisikosta. Demon mukana ei tullut minkään sortin historiikkia, joten bändin diskografia ja maantieteellinen sijanti jäävät tällä erää
arvoituksiksi. Demon kolmella biisillä on pituutta yhteensä reilut kahdeksan minuuttia, joten perin lyhykäisistä pyrähdyksistä on kaiken kaikkiaan kyse. Soitannollisen puolen perusteella bändi voisi olla tyypillinen demotason Göteborg-akti, sillä melodiset riffittelyt tuntuvat olevan musiikin kiintopisteitä laulun ohella. Tempo on osin reipasta, vaikka paikoin tuntuukin siltä, että rumpali kiihdyttelee biiseissä vain omasta tahdostaan. Myös hienoista At the Gates -vivahdetta voi biiseistä löytyä, mutta muuten ollaan varsin kaukana minkäänlaisesta death metallista.
Biisien demomaista otetta alleviivataan röpöisillä kitarasoundeilla, joka on sorttimenttia, jota voisi olla vaikea kuvitella hyväksi mihinkään musiikkityyliin ikään ja kokoon katsomatta. Laulupuoli on sellaista rääyntää, että kyseisen kaverin talentit viittaisivat enemmän black metal -puoleen kuin melodisen metallin huutelijaksi. Tosin poikkeuksena on demon viimeinen kipale, jolla vedetäänkin sitten äänen puolesta Cemetery-tyylistä hevilaulua.
Taitopuoli vaan ei tunnu aivan moiseen riittävän - kovasta yrityksestä huolimatta. DTA on parhaimmillaankin keskivertoinen demo, josta löytyy yritystä enemmän kuin onnistumista. Se ei ole tolkuttoman huono, mutta paljon on bändillä varaa kehittyä ennen kuin levydiiliä tällaiselle hankkeelle edes harkitsisi tarjoavansa. |
|
|
25.06.2003, Serpent |
|
|
 |
 |
Lukukertoja : 1142 |
|
Palaa » |
|
|
|
|
