Kardinaalit
Primus Culpa
CD

No nyt jyristellään avant-gardella hiekkatietä niin kovaa että hirvittää ja ennakkoluulot musertuvat!

Kardinaalit-niminen yhtye on julkaissut hyvin erikoisen levykäisen nimeltä Primus Culpa. Se sisältää yhdeksän lyhyehkön biisin verran niin outoa musiikkia, että ainakaan allekirjoittaneelta ei löydy sen parempaa määritelmää kuin "avant-garde". Rockia Kardinaalit eivät oikeastaan soita, vaikka kokonaisuus rockin sateenvarjon alle ehkä lopulta asettuukin, ja tunnistettavissa on lähinnä perinteisen iskelmän elementtejä ja silkkaa dadaa... ja kun mikään muukaan genremääritelmä ei yhtyeelle istu, niin kaipa rockilla sitten mennään.

Kappaleiden äänimaailma on kummallinen, ja alkuvaikutelmana on Linnanmäen musiikkikaruselli vielä alkuperäistäkin epävireisempänä ja oudompana. Biisien sielu on usein renkutuksen kaltainen, ja osa sisältää sämplejä, joiden ympärille on jonkin kummallisen logiikan kautta saatu rakennettua omituisia musiikkiesityksiä, jotka uhmaavat vähintäänkin normatiivista sävellyssäännöstöä, ja välillä varmaan hiukan painovoimaakin. Lasten suosikiksi automatkoilla noussut kakkosbiisi koostuu lähinnä sanoista "kävelevä Kinder-muna" toisteltuna totaalisen kahelin musiikin päälle, ja muidenkin biisien lyyrinen tavoite jää kovin epäselväksi. Instrumentit vaihtelevat sellosta ties mihin, ja kuulija jää autuaan tietämättömäksi siitä, mitkä niistä ovat oikeita, mitkä syntikalla tuotettuja, ja mitkä lainattuja jostain. Koko Primus Culpa on säkenöivää ja rietasta kaaosta, ja sen kuuntelu migreenin iskiessä veisi varmasti hengen.

Mutta mutta... jokin omituinen logiikka Primus Culpalta löytyy. Kappaleet eivät ole vain ainoastaan estotonta kohkaamista, eikä kummallisuus ole ainakaan pelkästään itsetarkoituksellista. Esimerkiksi Aalto Yliopiston opiskelijajärjestöjen joukosta löytyvän Retuperän WBK -soitinyhtyeen vahvuutena on kappaleiden soittaminen väärin; tahtilajit lyövät välillä häränpyllyä ja sovitukset rikkovat sääntöjä, mutta itse kappale löytyy kuitenkin aina jostain metakan alta, paranneltuna, tuunattuna ja uudelleen kasaan tiepattuna. Eikä kyseisen orkesterin tyylilaji ole helppo: väärin soittaminen oikein on pirun vaikeaa. Ehkäpä Kardinaalit putoaa samaan koriin? Kun musiikkia murjotaan väärään muotoon oikealla tavalla, siitä tulee jotain muuta, ja kun kokonaisuus kaikesta huolimatta pysyy kasassa, on pakko nostaa hattua ja kumartaa. Primus Culpa on omituista ja osin epävireistä möykkäämistä, mutta se on saavuttanut jonkinlaisen oman esoteerisen tajunnan tasonsa, jolta käsin kuulijan korville syydetään niin ihmeellistä scheißea että mukana ei tahdo pysyä. Pieniä musiikillisia ideoita on ripoteltu mukaan niin avokätisesti, että monen metallibändin koko uran tuotanto ei yllä samaan.

Kummallinen ja dadaistinen levy tämä on, siitä ei pääse mihinkään... mutta jotenkin oudon koukuttava ja varmasti omanlaisensa. Lisäplussa vielä saatekirjeestä, jonka sisältö on käytännössä pelkästään Matteuksen evankeliumin jae 7:1. Sen tiiviimmin ei arvostelua voi vaatia.

21.08.2017, Napero
https://www.facebook.com/kardinaalit/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 467
Palaa »