N.O.T.
Syksy
CD
3-

N.O.T. on kuopiolaisen Niklas Tihisen sooloprojekti. Nelibiisinen Syksy-EP on saatekirjeen mukaan ensimmäinen osa trilogiasta, jolle Tihinen ei ole asettanut mitään varsinaista aikataulua. Hän on soittanut, laulanut ja äänittänyt kaiken itse. Tyylilajina on kuulemma doom, joskin siitä voi kuuntelun jälkeen olla tarpeen kirjata pöytäkirjaan lievästi eriävä mielipide.

Aivan ensimmäiseksi on annettava positiivista palautetta kiekon äänenlaadusta. Kotiäänitteeksi ja -miksaukseksi Syksyn tuotanto nimittäin hyvinkin onnistunutta. Varsinaista hi-fiä se ei ole, mutta maanläheisenä ja toisinaan lämpimänäkin soundi toimii mainiosti. Laulusoundissa on tosin käytetty efektejä, jotka olisi mieluummin voinut jättää miksausohjelman työkalupakkiin pölyttymään. 

Myös multi-instrumentalistina Tihinen on keskivertoa makuuhuonemetallistia parempi. Mikään osa-alue ei ole jäänyt lapsipuolen asemaan, jos kohta laulu ei ehkä miehen kovin vahvuus aivan olekaan. Sekin on kuitenkin tässä yhteydessä toimivaa, vaikka välillä kenties kuulostaakin lievästi lattealta.

Negatiivisella puolella on, konteksti huomioiden, vain muutama asia. Tuo genremääritelmä on pikkuisen päälleliimatun oloinen; biisit ovat enemmänkin hyvin melankolista ja tummasävyistä rockia kuin metallia, vaikka niissä toki kitarariffejä onkin, osa jopa hyvinkin metallisia. Doomin raskauteen ne eivät kuitenkaan kunnolla yllä kertaakaan, ja puhdas ja hiukan valittava laulutapa tuo enemmän mieleen mököttävän lauluun keskittyvän suomalaisen rockin; muutaman kerran käytetty kevyt örinä lupsakan tuplabasarin ja raskaammin möyrivän basson taustoittamana toimii jo paremmin metallina. Kokopitkän metallilevyn leiman saadakseen Syksyn pitäisi kuitenkin olla reippaasti riffipitoisempi ja raskaampi.

Toinen moittimisen aihe on hankalampi, ja ulottuu oikeastaan kaikkiin viime aikoina vastaan tulleisiin yhden miehen projekteihin. Miksi ihmeessä ainoa teema josta suomalainen metallisooloartisti osaa tehdä teemalevyn on ahdistus, pimeys, synkkyys ja yleinen ankeus? Se on toki teemana yleismaailmallinen, usein metallin vähemmän aggressiivisten tyylisuuntien vaalima, ja vieläpä ehkä sooloartistin osaan ja elämään sopiva, mutta mitään uutta siitä on kovin vaikea enää puristaa. Samat harmaat tunnelmat toistuvat liian samankaltaisen möksöttävinä, usein samojen kielikuvien kautta viestittynä. Olisiko Syksyn aloittamasta trilogiasta mahdollisuus tehdä enemmän Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarhan kaltainen kokonaisuus, jonka muut osat tasapainottaisivat toisenlaisilla vastapainoillaan ja kontrasteillaan sinänsä hyvin muotonsa löytävää ykkösosan elämän latteutta?

Niin tai näin, joka tapauksessa Syksy on varsin hyvä kotiäänitteeksi, eikä sille suuria vikoja ole eksynyt. Jos hyvin suomalaisen oloinen melankolia on se mitä musiikiltaan etsii, saattaa N.O.T. hyvinkin olla tutustumisen arvoinen projekti. 

23.04.2017, Napero
https://www.facebook.com/NOTprojekti Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 776
Palaa »