Terhenetär
Metsänhenkien tanssi
CD
3+

Terhenetär on kuusimiehinen Mikkelistä ponnistava folkmetallibändi, jonka nimi tuntuu ihan supisuomalaisellekin mahdottomalta muistaa yli minuutin ajan. Yhtyeen toinen omakustanne-EP, Metsänhenkien tanssi, on useiden omakustanteiden tapaan yhdistelmä toisaalta hyviä puolia, ja toisaalta niitä toisia puolia joiden vuoksi se juurikin on omakustanne. 

Jos koko EP pätkittäisiin kymmenen sekunnin klipeiksi ja folkmetallia puolivillaisesti tuntevia mattimeikäläisiä pyydettäisiin niitä näytteinä käyttäen tunnistamaan bändi, saisi kolme pätkää viidestä varmasti arvaukseksi Finntrollin, sen verran rempseästi ilakoivasta ja soundillisesti saman oloisesta materiaalista on kyse. Yksi viidennes hajoaisi pitkin muun tonttumetallin laajaa kenttää, mutta viimeisellä viidenneksellä olisi ihan kohtuullisia mahdollisuuksia herättää muistikuvia varhaisesta Moonsorrow'n tuotannosta. Metsänhenkien tanssi ei nimittäin ole huonosti tehty EP, ei missään nimessä; bändin soitto on osaavaa, joskin eri osien välisten siirtymien pieni kankeus vielä kavaltaakin yhtyeen tuoreuden. Jokainen instrumentti yksilönä on hyvin hallussa, ja äänimaailmaakin on mietitty ihan huolella.
 
Nuo moonsorrowmaiset osat jäävät valitettavasti kovin lyhyiksi, eikä esikuvien kaltaista rauhallista mutta rautaisen ammattitaitoista teeman kehittelyä ei ehdi tapahtua. Bändillä kun on aina liian kiire lyödä pöytään seuraava kortti, eikä miellyttäviinkään ideoihin ehdi upottaa hampaitaan kun lautanen viedään jo edestä. Yhtye poukkoilee, ja yrittää tunkea biiseihin aivan liikaa materiaalia. Jos Finntroll tekisi hiukan kieli poskessa neljän minuutin radiosoittoversion Moonsorrowin Tulimyrsky-biisistä, voisi tulos olla tällainen: taitavaa soittoa sellaisella innon piukeudella että millekään ei riitä aikaa, vaan tulee niin vahva tunne kohkaamisesta että alkaa maistua etäisesti huumorille. Välillä tuntuu että biiseissä on lyöty riviin osioita hiukan satunnaisesti, ja jokin muu järjestys olisi ihan yhtä hyvä.
 
Harvoin demobändille tulee tällaisia terveisiä lähetettyä, mutta rauhoittukaas, jätkät, ja pidentäkää biisejä. Hyvää materiaalia ja ideoita todellakin riittää, mutta kun monet väliosat ovat esimerkiksi tunnelmointia, ei kahdeksan sekunnin aikaikkuna sille saa kuulijaa kuin turhautumaan. Soundipuoli on hallussa, biisinkirjoituksessa on ideaa, soitto kulkee... nyt enää jarrua ihan kaikille, tarkempaa harkintaa sen osalta että mitä kaikkea yhteen biisiin mahtuu, ja lopuksi vielä oma kriittinen silmä auki ja armotonta karsintaa jos yhtään syytä tuntuu löytyvän. Biisi on biisi, jolla on oma rajallinen kantokykynsä, ei nairobilainen taksi, johon pitää tunkea 38 matkustajaa.
 
Kyllä Metsänhenkien tanssi plussan puolelle jää, ei epäilystäkään. Harmittaa vain hiukan kun kuulee vaikkapa veikeästi alkavan akustisen osion, joka kiinnittää huomion, mutta joka muuttuu kuuden sydämenlyönnin jälkeen jostain ihan muualta kotoisin olevaksi kitaraluritukseksi ja hyppää sitten heti perään örinäksi. Ei tuhlata niitä ideoita, kiillotetaan ne ja laitetaan ne kunnolla näytille.
06.02.2017, Napero
https://www.facebook.com/terhenetar/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 674
Palaa »