-->

Makho
Dim
CD
1

Makho on laulaja-kitaristi Marko Immosen sooloprojekti, joka on nyt siinnyt omakustanteisen debyyttialbumin. Aivan soolona levy ei tietenkään ole valmistunut, vaan apuvoimina on ollut niin muiden soitinten taitajaa kuin taustalaulupuoltakin. Levynä Dim on jaettu kahteen osaan sekä tekijöiden että kappaleiden tyylien mukaan. Näinpä toistensa kanssa soivat sekaisin sähköiset ja akustiset rokkiveisut.

Immosen luomaa sähköistä musiikkia voisi helpoiten luonnehtia yllätyksettömäksi perusrockiksi, joka ei erotu massasta sävellystyön osalta suuntaan tai toiseen. Biisit ovat meneviä ja helppoja kuunnella, mutta suuret tuntemukset jäävät kuuntelusta syntymättä. Akustiset vedot taas tuovat mukaansa banjoa ja muuta suomalaisittain erilaista kamaa. Akustiset kappaleet ovat myös selvästi enemmän alisteisia laulusuorituksille.

Tästä päästäänkin oivallisesti levyn ylivoimaisesti heikoimpaan lenkkiin eli lauluun. Jos kaikki muu sävellyksistä soundeihin onkin vielä kohtuullista perustasoa, niin laulupuoli on hirveää kuultavaa. Akustisissa kappaleissa tämä oikein korostuu, kun soitto lähinnä säestää pinnalle nostettua, efektin läpi vedettyä ääntelyä.

Ongelma on nimittäin siinä, että Immonen ei tunnu osaavan laulaa. Välillä mennään nuotin vierestä ja toisinaan taas rytmitys on päin persettä. Yleisesti ottaen laulu on yhtä kaunista kuin sen laulutaidottoman parhaan kaverin kännien yritys laulaa Holy Diveriä kolmen promillen humalassa. Koomisena lisähuomiona Immosen suomalaista poliitikkoa muistuttava englannin ääntämys nostaa ihokarvat pystyyn juuri sillä väärällä tavalla. Virheitä eivät peitä rasittavuuksiin käytetyt lauluefektit tai muut tuotannolliset seikat. Surkea laulu on surkeaa kaikesta huolimatta.

Kun ottaa huomioon, että Dimin tekijämiehet ovat soitinten ja soundien suhteen selvästi tyylitajuisia, on käsittämätöntä miten tällainen laulusuoritus on päässyt läpi koko bändiltä. En tiedä kumpi hämmentää enemmän: se, ettei muu bändi oikeasti ole kuullut kuinka hirveästi Immonen laulaa vai ettei bändi ole kehdannut sanoa tätä itse pääjehulle?

Niin peruskelvollista kamaa kuin Makho muuten onkin, sen luokattomat laulusuoritukset pilaavat levyn tyystin. Yksi biisi tällaista kamaa on jo ihan kylliksi kaiken maailman Maria Monde -tarjonnan seurassa, saati että tätä kuuntelisi kolme varttia ja vielä useamman kerran. Levyä voikin suositella vilpittömästi lähinnä omille vihamiehilleen. Hyvä lahjavinkki esimerkiksi kuurolle ystävälle.

12.01.2017, Serpent
Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 221
Palaa »
Bookmark and Share