Defying
The Splinter of Light We Misread
MCD
3

Nämä polakit eivät ole ensimmäistä kertaa menossa mukana, mutta yhä homman luonne on omakustanteinen julkaisumalli, sekä cdr- että digitaalimuodossa. Liekö tämä sitten vaikeasti lokeroitavan ja hankalasti lähestyttävän musiikin ansiota vai muista tekijöistä johtuvaa, se jää tässä yhteydessä arvoitukseksi.

Puolituntinen The Splinter of Light We Misread koostuu kolmesta omasta kappaleesta sekä Joy Division -lainasta New Dawn Fades. Sävellyksistä valtaosa kuljetaan instrumentaalisesti rymistellen, synkästi ja raskaasti progressiivista post-metalia polkien. Tiivistetysti homman voi jakaa kahtia: osa ulosannista on kylmäkaunista ja puhuttelevaa, kun taas loppuosa on silkkaa yhdentekevää tilkettä.

Defying on bändinä haastavassa välissä. Saksofonilla täydennetty ja jopa jazz-vaikutteinen raskasmetalli on haastava annos nauttia, sillä levyn biisit eivät ole erityisen tarttuvia, saati yksioikoisen mieleenpainuvia. Toisaalta tunnelmapuolella yhtye revittelee paikoin hyvinkin vahvasti ja levystä meinaa jopa huomata innostuvansa. Tämä tunnelmalintu kuitenkin ammutaan alas tuon tuosta ja tämä palauttaakin kuulijan (turhankin) tehokkaasti maan kamaralle.

Defying on soundeiltaan ilmava mutta raskas. Erityisen metalliseksi ja sähköiseksi ulosantia ei voi kuvailla. Laulua on turhankni vähän ja se on murahtelevuudessaan noopeasti unohdettavaa. Black- ja death-vaikutteiset hetket tuntuvat irrallisilta, joskin tietyllä tapaa välttämättömiltä. Parhaimmillaan levy on silloin, kun se tapailee instrumentaalisesti korkeampia sfäärejä yrittämättä liikaa soittaa metallimusiikin konventoiden mukaisesti.

The Splinter of Light We Misread jää itselleni vain niukasti plussan puolelle, sen verran epätasaista levyn anti lopulta on. Onhan tällä hyvät hetkensä, mutta niitä on yksinkertaisesti liian harvoin.

17.11.2016, Serpent
http://www.defying.pl/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 622
Palaa »