Nibiru Ordeal
Spacebeast
MCD
4-

Kuopiolainen Nibiru Ordeal on muutaman vuoden aikana ahkeroinut, vaikka Spacebeast onkin vasta esikois-EP: jos promoinfosheettiä on uskominen (ja miksei olisi?), bändiltä löytyy usean kokopitkän verran materiaalia, joka pitäisi saattaa maailman tietoisuuteen. Ensimmäistä kokopitkää sopii odottaa lähiaikoina, jahka miekkonen mikrofonin varressa vakiintuu. Musiikillisesti yhtye liikkuu progepowerin kentällä, eikä Spacebeast ole ollenkaan pöllömpi tekele, etenkään ensimmäiseksi omakustanne-EP:ksi.

Ensimmäinen kappale, EP:n nimikkoralli Spacebeast, on dramaattinen, monipolvinen ja täynnä äkkijyrkkiä käännöksiä ilman, että mutkat tuntuvat väkisin mukaan kiskotuilta. Sävellyksessä on hieno flow, jota kuulee liian harvoin demotason progeilevien bändien musiikissa. Kappale, joka onnistuu nitomaan yhteen näin hienosti blast-beatin, kuorot ja grooven, ei vain voi olla huono.

Valitettavasti muut EP:n biisit eivät ole yhtä hyviä erinomaisen avauksen jälkeen. Suurin ongelma on siinä, että kun ensimmäinen kappale iskee eteen niin monipuolisen kattauksen yhtyeen musiikillista mosaiikkia, muut sävellykset eivät voi kuin talloa samoja polkuja hieman toisilla askelmerkeillä. Esimerkiksi Manual to Life – ei huono sävellys missään nimessä – jää väkisinkin ylipitkäksi ja väkinäisesti kiemurtelevaksi verrattuna dynaamisempaan Spacebeastiin. Vastaavasti Stardustin säkeistöt ovat hieman turhan junnaavia, vaikka kertosäe onkin napakka. Pieniä huomioita, kyllä, mutta pitkässä juoksussa niitä ei voi olla huomaamatta.

Ylimittaisuus on toinen suuremmista ongelmista EP:llä: kun viisi kappaletta ovat yhteismitaltaan vain himpun verran alle puolituntia, jostain olisi mahdollista leikata ylimääräistä pois. Vaikkapa Icon 21 venyy liiaksi loppuaan kohden, kuin alle viiden minuutin sävellystä on yritetty kaikin keinoin levittää melkein kuuteen minuuttiin asti.

Musisoinnissa ei ole mitään ongelmaa, vaan koko bändi – mukaan lukien studiosolisti Per Fredik Åsly – hoitaa tonttinsa kunnialla. Mistään maailmanluokan soittotatsista ei sovi puhua, mutta sitä olisi epäreilua odottaakin. Tärkeintä on, että soitto ei jää sävellysten jalkoihin tai toisin päin, ja pelkoa kummastakaan ei Nibiru Ordealin kanssa ole.

Spacebeast on kunnianhimoinen ja onnistunut esikoistuotos. Se paranisi kriittisemmällä sovitustyöskentelyllä sekä ankarammalla parsimisella – aina enemmän ei ole enemmän – mutta nämä ovat kuitenkin kokonaiskuvaa tarkastellen pieniä murheita, joita löytyy kaikilta bändeiltä, kokoluokasta riippumatta. Pikkuvioistaan huolimatta Spacebeastilla soittaa yhtye, joka on musiikillisesti valmis paketti; muutaman vuoden kypsyttelyllä yhtye saattaa suoltaa ties kuinka erinomaisen levyn.

02.08.2016, Aleksi Peura
https://www.facebook.com/NibiruOrdeal Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 953
Palaa »