D-CAYED
Burning
CD-R
5

Täysin pölvästillä nimellä paiskattu D-CAYED ei herättänyt demollaan minkäänlaisia odotuksia. Nimen ohella demon kansikuva on monitulkintaisuudessaan kuitenkin suhteellisen kiinnostamaton, eikä demon nimi anna osviittaa oikein mihinkään, jos sitä eivät myöskään tee demon kolme kappaletta titteleidensä puolesta.

Siihen vajaan vartin mittaisen demon huonot puolet sitten loppuivatkin. Burning on yksi vuoden parhaista demoista, ellei mahdollisesti jopa se paras. Minä haluan tätä kamaa lisää ja mieluusti mahdollisimman nopeasti.

Mutta hetki, palataanpa alkuun. Eli mistä oikein on kyse, ja mistä rakkauteni tätä tekelettä kohtaan oikein leimahti?

Ensimmäinen biisi, demon nimikkoralli, lähtee käyntiin aivan pirullisen hyvällä thrash-henkisellä riffillä, joka toki voisi olla lainattu myös joltain perinteisen kasarihevin isolta nimeltä. Nyt puhutaan AAA-luokan kuningasriffistä, jollaisia moni bändi ei luo uransa aikana yhtään. Tuon mahtavan alun jälkeen meno rauhoittuu, mutta vain vähän. D-CAYED paljastaa kyntensä: tämähän on ehtaa 80-lukulaista melodisen heavy metalin ja thrashin sekoitusta. Omaperäisyyttä on ehkä yhtä vähän kuin millään alan menestyneellä nimellä, mutta viis siitä: juuri siksi tällaiset tapaukset ovatkin isoksi nousseet.

Kakkosbiisiin lähdettäessä kajaanilaiskopla toistaa onnistumisensa. Bona Fide lähtee käyntiin pirullisen kovalla heviriffillä. Mistä nämä jätkät, anteeksi, äijät oikein tulevat? Bona Fide on ehkä ykkösraitaa hieman pehmeämpi, mutta niin tiukkaa heviä kuin olla ja voi. Sovitustyö on saumattoman hyvää, laulajan ääni komeaa kuultavaa ja mieleni alkaa tehdä laulaa mukana. Onhan tässä toki kaikenlaisia kliseitä mukana - ei sentään naislaulua tai heviballadia - mutta mitä siitä sitten, D-CAYED on demotasolla parhautta vuosikausiin.

Kolmantena soiva Angel and the Beast ei ole aivan yhtä ryhdikkäästi alkava kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta kova raita on tämäkin. Akustista kitarointia, puhesamplea ja niin edelleen. Ei liikaa venytettyä, vaan juuri sopivan tiivistettyä heavy/thrash-menoa. Kun Burning on vielä hyvillä soundeilla viimeistelty, nostan hattuni pois päästä ja kiitän kajaanilaisia siitä, että maailmassa on vielä toivoa hyvienkin demobändien saralla.

Nyt sitten vaan peukut pystyyn, että nämä äijät jaksavat ja kykenevät tekemään myös jatkoa tälle tapaukselle, ja että maailmasta löytyy sen verran musikaalista oikeudenmukaisuutta, että tämän tapauksen nappaa talteensa joku asiansa osaava levylafka. D-CAYED:ssa suurin vika on sen nimessä ja senhän voi aina vaihtaa.

26.12.2012, Serpent
http://www.d-cayed.com/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 3509
Palaa »
Bookmark and Share