Joskus nimi on enne, kuten vanha sanonta asian ilmaisee. Näin tuntuu käyneen geneerisellä nimellä paiskatun Darkened Soulsin kohdalla, jonka kuuden biisin And the Light Cries Upon Us -demo hyvin sisältönsä puolesta osoittaa.

Biisikuusikon tyylillistä antia voisi luonnehtia tummasävyiseksi melodiseksi metalliksi, jossa on hienoisia vivahteita niin sanotun sinfonisen black metalin suuntaan. Yhtäältä demo on etäistä sukua melodisemman syntikkasävytetyn kuolonmetallin suuntaan. And the Light Cries Upon Us edustaa kuitenkin selvästi kevyempää menoa, kaikenlainen äärimmäisyys loistaa lähinnä vain poissaolollaan.

Tuplabasarit, kitaramelodiat ja runsas synakäyttö ovatkin And the Light Cries Upon Usin kolme vahvinta tukijalkaa. Lisäväriä kokonaisuuteen tuodaan ajoittaisilla naislauluosioilla sekä sekä puhtoisilla mieslauluilla että käheillä ärinälauluilla. Sävellystyö on kuitenkin valitettavan tavanomaista, mielikuvituksentonta ja suoraan sanoen tylsää. Etenkin turhan pitkiksi venytetyt biisit, puhumattakaan demon aivan ylipitkästä kestosta, saavat kuuntelijan helposti nukahtamaan levyn ääreen. Jos demon tarkoitus on olla unimusiikkia, sillä saralla Darkened Souls on hyvin onnistunut.

Vaikka musiikki on hyvin tehtyä ja soundit ovat varsin kohtuulliset, on And the Light Cries Upon Us kuin hyvin tehdyllä musiikkigeneraattorilla luotua melodista metallia. Osat ovat koulukirjamaisesti paikallaan, mutta kaikenlainen mielenkiintoisuus, omaperäisyys ja räväkkyys tuntuvat paketista uupuvan. Tiivistetysti sanoen, hyvin laadittua keskinkertaisuutta liian turpeaksi paisutetussa paketissa.