Kotimaisen Carnivorous-kvintetin ensimmäinen demo on intron ja neljän varsinaisen sävellyksen kooste. Tyylilajia voisi luonnehtia melodiseksi death/thrashiksi, joka on lainannut laulupuolen otteensa lähinnä black metalin puolelta.

Kappaleiden vahvuutena on lyhyt ytimekkyys, joissa ei harjoiteta turhaa toistoa ja yhdentekevää venytystä. Koko viiden biisin paketti onkin mahtunut alle vartin kestoon. Menoa leimaa niin ikään reipas tempo ja kipakka soitanta. Paikoin riffit nojaavat kohtuullisen vahvoihin thrash-riffeihin, toisaalta oma aikansa käyettään myös melodisempaan luritteluun. Varsinainen kuolonmetalli taas ei ole vahvasti esillä, vaan on jäänyt enemmänkin biisien taka-alalle.

Lost Soul on täynnä yritystä, mutta varsinaiset tiukat onnistumiset ovat jääneet demolta pois. Parissakin eri vaiheessa bändi kyllä meinaa onnistua näyttämään kyntensä, mutta täytemateriaali on esillä vielä liiankin selvästi. Toinen narinan aihe kohdistuu bändin kireään rääkylauluun, joka ei tunnu istuvan muuhun ulosantiin mallikkaasti sitten millään. Eikä kyse ole vain yhteensopivuudesta, vaan myös siitä, ettei näin ohutta narinaa jaksaisi pidemmän päälle kuunnella muutenkaan.

Näin yhtyeen ensidemoksi Carnivorous on kuitenkin suoriutunut urakastaan ihan kohtuullisesti. Soundit ovat mukiinmenevät ja biiseissä on eittämättä pelkän yrittämisen lisäksi myös onnistuneita hetkiä. Lost Soul edustaa kuitenkin demona varsin keskinkertaista meininkiä.