Viiden kappaleen EP Viimeistä Kevättä on pirkanmaalaisen Roitotulen kolmas virallinen julkaisu. Bändin Mana Mana -vaikutteet ovat tulleet esille kahdella aiemmalla julkaisulla, eikä tämä kolmas tee varsinaisesti poikkeusta, vaikka jossain määrin vaikute onkin saanut väistyä. Tosin levyllä vierailee itse Otra Romppanen, joten ei bändi tässä suhteessa edes yritä peitellä esikuvaansa.

Roitotuli pystyy kyllä luomaan parhaimmillaan tummaa ja melankolista tunnelmaa, mutta ei täysin pysty vangitsemaan sielunsa epätoivoisuutta tai haikeaa kaipuuta. Nyt se jää ikään kuin enemmänkin tarinoiden kertojaksi, kuin kokemuksen jakajaksi.

Roitotulessa on edelleen se ristiriitainen piirre, laulaja Tomi Stenroos, jonka tulkinnat jakavat varmasti aika vahvasti kuulijoita. Toisaalta miehen laulutyyli on bändin omaleimaisin piirre. Laulun korostetuimpia draaman sävyjä on hieman hiottu, mutta onko tämä nyt sitten bändin persoonan kannalta hyvä vai huono asia, tiedä häntä.

Roitotuli jää edelleenkin Mana Manan totaalisesta mustuudesta, joskaan sitä henkistä maailmaa ei varmasti kannata lähteä edes hakemaan. Viimeisessä Keväässä on edelleen ne samat "viat", mitkä häiritsivät edelliselläkin kerralla, mutta muuten levy on kyllä bändin tähän saakka vahvin näyttö.