Toisinaan demoarvosteluhommissa törmää yhtyeisiin joiden ei missään nimessä kuuluisi olla enää "demobändejä". Humangod on juuri sellainen yhtye. Se on helpostikin jo levyttäneiden samantapaisten kotimaisten yhtyeiden kuten Status Minorin, Reversionin ja Malpracticen veroinen ts. siis useimpia jo levyttäneitä ulkomaalaisia progemetalliyhtyeitä parempi.

Muutaman viime vuoden aikana pääkaupunkiseudulta koottu Humangod esittää tunnelmallista ja monimuotoisesti polveilevaa progressiivista metallia. Musiikin tyyli pohjautuu Dream Theater- koulukuntaan, mutta tämän tyyppisiä yhtyeitä valehtelematta satoja kuunneltuani väitän, että Humangodissa on hyvinkin riittävä määrä omaleimaisuutta erottuakseen muista samankaltaisista bändeistä edukseen. Humangodin tekemisen meininki on leikittelevyydessään suorastaan huikaisevaa. Ihan ensimmäisellä kuuntelukerralla Dead Waterin menoon ei edes pääse kunnolla kiinni, mutta jo ensipyöräytys riittää kuulijan koukutukseen.

Yhteismitaltaan rapiat 21 minuuttia kellottava promolevy koostuu ainoastaan kahdesta kappaleesta, ja sen levykäinen toden totta todistaa, että soittotaitoa viisikolla riittää. Instrumenteille annetaan välillä sellaista runtua, että sitä eivät ihan heti unohda soittimetkaan, kuulijasta puhumattakaan.

Vaikuttavuudestaan huolimatta soitannollinen itsensäpaljastelu ei ole Humangodin musiikissa pääasia. Vaikka hyperaktiiviselta haiskahtavaa tilutivolia riittää keskivertobändin kotitarpeita enemmän, sovitukset eivät perustu pelkästään nypläämiseen eikä kuuntelukokemus kikkailusta kärsi. Yli kymmenminuuttisia biisejä on turha mennä väittämään napakoiksi, mutta Humangod ymmärtää melodioiden päälle. Se osaa ajoittaa kappaleiden melodiset koukut melkeinpä nerokkaasti. Varsinkin pitkänmatkanpujottelulta kuulostavan Behind Wordsin "loppuliuku" on tunnelmallisuudessaan lähes liikuttava.

Tokihan veisut tässä mitassa hieman jo rönsyilevät, mutta kuulija ei saa niistä tunnetta, että veisuja pitäisi tiivistää tai virtaviivaistaa paljoakaan. Kaiken kukkuraksi yhtye on löytänyt myös hienon solistin. Janne Kauppi laulaa aika voimakkaasti "nenäänsä" ja ukon soundista joko tykkää tai ei, mutta laulajastakaan homma ei missään nimessä jää kiinni.

Dead Water on ilman muuta paras vuonna 2012 kuulemani promo/demo.