Power-ambient/drone/mikälie-ryhmä ELMI soittaa samanhenkistä musiikkia kuin Sunn o))) ja Khanate, ja homman nimi on tuntemuksien ja tunnelmien luominen. Todella matalalle viritetyt kitarat luovat samean astraalisavun ja heijastusten fiiliksen. Satunnaiset ihmisäänet hoitavat pikemminkin tehosteäänien virkaa kuin varsinaista laulamista. Lyhyesti kuvattuna: kaikillehan tällainen ei sovi.

Maciara's Revenge erottuu muista biiseistä olemalla kokolailla pipi: kappale sisältää mm. voodoohöpinää ja kauhu-urkuja. Myös atonaalisen Why I Must Come Backin munkkikuoro erottaa veisun muista.121 Years esitetään a cappellana kaikenlaisen hälyn, kirkumisten, delayn ja kaikuefektien säestyksellä. Bonusveisu King Of Cosmos on niin lähellä konventionaalista biisiä kuin mitä tältä läystäkkeeltä löytyy: siitä löytyy jopa kantava riffi.

Sehän tässä jää kysymykseksi, että miten tällaista musiikkia arvostellaan? Riippuuko se siitä millaisia fiiliksiä pörinästä irtoaa? Mistä koostuu hyvä drone-biisi? Sas se.

Power ambient/drone outfit ELMI play their music in the same vein as bands like Sunn o))) and Khanate per se. Creating moods and atmospheres is the name of the game here. Severely downtuned guitars offer a murky vibe of astral smoke and mirrors. The occasional human voice here and there is more of an impact element than vocal aide. In short, this is definitely not for everybody.

Maciara's Revenge stands out as one sick puppy of a song, with it's spoken voodoo spiel and horror organs. The monk choir on Why I Must Come Back equally makes that atonal ditty stand out. 121 Years is performed solely as an a cappella number of various noises and screams with mass delay and reverb. Bonus feature King of Cosmos is as close to a song as you will get on this album, with an actual riff that carries it.

The main question here is, how do you grade music like this? Is it dependent on the way the drone makes you feel? After all, what is a good drone tune comprised of? A hard cookie.