Tampereen happorock/stoner/proge/funk-altsurykelmä Weird Ship on, vaatimattomastikin kuvattuna, poikkeustapaus. Musiikillisesti he poukkoilevat kuin superpallo tekosekoittimessa: älyttömästi temponvaihdokisa, paikoin lähes jazzmaisia sävellyksiä ja perkeleellinen groove rakentavat äänipaletin, jossa kiinnostavuutta piisaa. On aivan sama minkä genren leimaa yrität Weirdshipin otsaan iskeä, niin pieleenhän se menee.

Tällä roinalla ei radiosoittoa juuri osakseen saa, mutta jos haastava musiikki on lähellä sydäntäsi, niin tässähän sitä olisi ja vieläpä hankalasti kuunneltavaa sellaista. White Ladyn riitasointuiset harmoniat ovat melkeinpä vittumaista kuultavaa, mutta biisin funkmaisuus paikkaa paljon. Rudy Boyn  sekopäinen bassolinja puolestaan toi toviksi mieleeni Ugly Kid Joen Whiplash Liquorin.

Minin kappaleista yksikään ei ole selkeä muista erottuva yksilö, vaan sen sijaan koko satsi on kokolailla mielenvikaista menoa. Muisen EP:n pisteyttäminen on todella vaikeaa, mutta mennään nyt jälkimaun perusteella.

Tampere's acid rock/stoner rock/progressive/funky/alternative outfit Weird Ship is an anomaly to say the least. Musically, they are all over the place. Tons of time changes, almost jazz-like compositions in part and mucho groove make for an interesting palette. Putting a definitive tag on this band is almost impossible.

This stuff probably won't ever get airplay on the radio, but if you prefer your music in a challenging vein, then this is non-easy listening for you. The discordant harmonies in White Lady are almost annoying, but the funkiness makes up for the negative mention. The crazy bassline in Rudy Boy had me thinking Whiplash Liquor by Ugly Kid Joe for a moment.

None of the songs here are definitive, shining standouts. They are pretty insane all-around though. It's actually hard to grade this EP, but the overall aftertaste is the head-cutting factor.