Eteläsuomalaien Godlike risteyttää maukkaita kitaramelodioita ja julmaa asennemetallimäiskettä anselmomaisine ördälauluineen rap-vokaaleihin tavalla, jota ei voi kuivailla kuin yllätyksellisyydessäänkin vakuuttavaksi.

Heti demon aluksi Greed nykäisee kyselemättä turpaan. Biisissä on kohdallaan kaikki palikat, riffit tamppaavat muistettavasti kuin koulukiusaaja pienempäänsä, huutolaulu on aidosti kiukkuisen kuuloista ja räppäyksessäkin on onnistunut flow. Räpäyttämisestä huolimatta Godlikeä ei pääse numetaliksi kutsumaan, sillä sen riffeissä on elämää aivan eri lailla kuin mallcore-nylkytyksissä. Vielä kun biisin loppu olisi mietitympi, niin täysosumahan se olisi. Peukkubassoakin väläyttävän Prototypen riffi tökkii korvaani vähemmän viehättävästi eikä kappaleen melodiset lauluosatkaan varsinaisesti korväkäytäviäni hivele, mutta muuten biisi on hyvää tavaraa sekin, erityisesti kertosäkeistö ja jälleen, ne räpit. Metempsychosis taas on hyvään kertsiin yhdistetty, kiitettävän kiero kombinaatio koukkuista riffiä ja pikemminkin rytmikästä kuin melodista laulua; vähän kuin kuuntelisi yhtä aikaa Megadethia ja Kyyriaa.

Reanimate on melkolailla omanlaisensa pläjäys eikä vertaudu suoraan oikein mihinkään, mutta se on kohtuullisen mielenkiintoista ja huomattavan luovalla musikaalisuudella kyhättyä tavaraa. Ei muuta kuin Full Scale Conflictilta keikkakumppanuutta ja 3rd Rail Musicilta levydiiliä kysymään.