Ten For None paiskoo menemään raskaspotkuista rokkivääntöä mukavan ammattimaisin ottein. The Last Citizen of Cain on kokoonpanon seitsemäs demotekele, joten 90-luvun alkupuolella toimintansa aloittanut iskuryhmä on karistanut lapsenviat tekemisestään jo aikapäiviä sitten.

Orkesterin soitannossa riittää groovea, sillä raskaat rockbiisit ovat saaneet kaverikseen grunge-vaikutteita. Ten For Nonen edesottamukset eivät perustu soitannolliseen hienouteen, sillä bändillä ei ole tarkoituksena lähteä siirtetelemään rock-musiikin raja-aitoja. Vuosien soittokokemus ilmenee tuotoksella niin, että bändi saa pienillä lisänyansseilla perinnetietoiset biisi-ideansa groovaamaan vapautuneesti.

Vokaalipuolella meininki on monipuolista sillä lauluvastaava M. Saarelalla riittää äänialaa puhtaasta tunnelmoinnista aina räyhähenkiseen huutolauluun saakka. Aeon-biisissä lisälauluapua on saatu Amorphis-solisti Tomi Joutsenelta, joten heikkotasoiseen vokaalisointiin tuotos ei ainakaan kaadu. Orkesterin tekemisissä alkavat rakennuspalikat löytämään omat paikkansa, mutta pientä omaleimaisuutta kokonaisuus kaipaa vielä täysin toimiakseen.