Palttiarallaa neljän vuoden iän saavuttanut pk-seutulainen Ghoul Patrol räjäytti potin heti ensivisiitiillä, sinänsä erittäin pätevällä Death Fuckin' Roll! -demollaan. Nyt viime vuotisen toistoa yritetään neljän kipaleen jatkolla, mutta aivan samoihin sfääreihin ei Hellfire Blues kuitenkaan yllä.

Tyylipuhtaasti Raadonsyöjäpartio ei putoa yhteenkään alakategoriaan, mutta eniten tyylivaikuttimia on hotkittu etenkin deathin, mutta myös thrash metalin puolelta. Oma mausteensa on tuotu mukaan myös groove-pitoisemman rockin puolelta ja näistä kaikista eineksistä on ruodittu kasaan hersyvä demoplatta. Kappaleet koostuvat death metalille ominaisista raskaista demppauksista ja tykittävistä rumpukompeista, mutta myös astetta keveämmistä rokkiriffeistä. Rässimäisyys puolestaan pilkistää omanlaisenaan aggressionaan kuolonmetallihengen rinnalla.

Kovasta yrityksestä huolimatta Helvetintulen loimotus ei kuitenkaan nouse edeltäjänsä tasolle. Biisit ovat raskaita, hyvin soitettuja ja kaikin puolin energisiä, mutta ne viimeiset sipaisut ja hiontatyöt eivät ole löytäneet perille asti. Lopputulos tuo mieleen hieman liian täyteen pumpatun hodarin, joka ikään kuin pursuaa mausteista, mutta jää sisällöltään hieman puolityhjäksi. Jälkimaku on kuitenkin maittava ja tästä on pidetty huolta kelvoin soundein sekä asiansa ajavin rääkynöin ja miehekkäin murinoin.

Miinusmerkeistään huolimattakin Ghoul Patrol osaa hommansa ja omaa rautaista asiantuntemusta omasta alagenrestään. Yritystä ja asennetta bändillä tuntuu olevan vaikka muille jaettavaksi. Vielä kun tasapaino hyvien osatekijöiden välillä löytyy, on homma plakkarissa ja valmiina maailmanvalloitukseen.