|
|
|
Helsingisssä majaileva Twelve Inches teki selvää jälkeä jo pari vuotta sitten ilmestyneellä Rock'n Roll Show–mini-cd:llä. Vastaavan näytön jälkeen olisikin odottanut, ettei bändiin enää törmäisi demopuolella lyhytkestoisen julkaisun parista. Perinteisen hard rockin, boogien ja action rockin rajapinnoilla taiteilevan ryhmän vaarana on kuitenkin jäädä välinputoajaksi, ellei sitten saavuteta työvoittoa ahkeran keikkailun kautta.
Komeisiin kansiin pakattu, nimensä mukaisesti kuusi raitaa syönyt Sixpack on selkeää jatkoa edeltäjälleen muuten, paitsi äänimaailmansa puolesta. Tuottajana toiminut Sampsa ”Kita” Astala on ruuvannut levylle 70-luvun Kissiä muistuttavat, aikaisempaa Twelve Inches-tuotantoa popahtavammat soundit, mikä on saattanut olla tavoitekin, sillä olen ymmärtänyt bändistä löytyvän jonkintasoista Stanleyn ja kumppaneiden diggailua. Toinen selkeä vertailukohta on The Hellacopters ihan jo satunnaisesti taustalla kilkattavasta baaripianosta lähtien.
Jo seitsemän vuoden takaisella Teenage Vaseline –debyytillä mukana ollut Teenage Queen, One Night sekä Hard Nights, Hard Days omaisivat tarvittavaa tarttumapintaa radio-soittoon asti, mutta taitaa olla, että peruskarjuista koostuva Twelve Inches ei ole riittävän näyttävä ja mediaseksikäs tuote levy-yhtiöille, ainakaan suuremmille. Sixpack ja Rock’n’Roll Show kuulostavat muutenkin hyvältä yhdistelmältä, mutta kyseisistä julkaisuistakin saisi niputtamalla kelpo pitkäsoiton. Toivottavasti ensi kerralla ollaan jo liikkeellä täyspitkän ja kunnon jakelun kanssa. |
|
|
23.11.2008, Mika Penttinen |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
