|
|
|
Lappeenrantalaisen Chaos Creationin kolmas demo Homicidal Party Time jatkaa bändin tavaramerkiksi tulleella 80-luvun aikoja haistelevalla, riepovalla ja ennakkoluulottomalla thrashin paahdolla. Kaavan nimi on tällä kertaa neljä biisiä, vartti musiikkia ja turpaan tulee entistäkin kovemmin. Edellinen Psyched-Out Manipulation vakuutti allekirjoittaneen, mutta Saimaan rannalla ei ole jääty Salpa-linjan tuleen makaamaan, vaan juttua on viety kaikin puolin eteenpäin. Uutukainen on entistäkin suoraviivaisempi ja tarttuvampi, eikä muutaman kuuntelukerran jälkeen tarvitse pyöritellä päätään. Levy tekee senkin itsesi puolesta. Tuotanto alkaa soundienkin puolesta lähennellä jo levytyskypsää materiaalia. Vaikkei se puhtaampi thrash niin seksikäs myyntiartikkeli nykyaikana olekaan, luulisi tälle löytyvän kysyntää mäkihyppääjien luvatun maan ulkopuoleltakin.
Kitaratyöskentely on ottanut aimo ponkaisun eteenpäin ja askeleen speedimpään suuntaan. Liekö vaikuttajana myös soittotaidon kehittyminen, mutta nyt soittajat tuntuvat entistäkin paremmin hallitsevan biisejä. Ideaa ja sitä aina kaivattua tarttuvuutta on ylimääräinen annos lisää jälkiruokineen. Jos kuuntelijalla on vähänkään nopeapoljentoista thrashia veressään, ei Chaos Creationista voi olla pitämättä. Vokalisti Aleksi Ahosen osuus nousee tällä kertaa entistäkin terävämmin esille. Ilkikurinen, suorempi ja jopa naljaileva laulutyyli on karistanut tunkkaisemmat piirteensä ollen kerralla tuplaten selkeämpi, ylpeämpi ja uhmakkaampi, joskaan ei aivan ammattimaisimmalla tasolla. Ilkikurisuutta ja komparatiiveja eivät myöskään vähennä demon päätösraita Corpsepaint Cavalryn Norjan suuntaan kumartavat (tai tässä tapauksessa pyllistävät) lyriikat.
Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan Keijo´s Krieissönin uusia edesottamuksia. Kehuja tuli jälleen, mutta miksi taas ”vain” neljä ja puoli tähteä? Jokin tässä rieskassa jättää vielä nälän tunteen, eikä ulkopuolisena oikein osaa heittäytyä vielä täysimittaiselle ruokalevolle. Se kirpaisevin potku munille jättää vielä pelikuntoa jopa jälkipolvia ajatellen. Ehkä matto jää jalkojen alle siksikin, että odotukset tälle lätylle olivat edellistä korkeammat. Mitä tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan, vain hautausurakoitsijanne tietää sen varmuudella. |
|
|
24.01.2007, Tero Lassila |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
