|
|
|
Mikäli minulle olisi soitettu sokkotestissä helsinkiläisen Electric Monkin viimeisintä hengentuotosta, olisin takuuvarmasti veikannut yhtyeen olevan joku tuntematon suuruus 1970-luvun alusta. Yhtye kun on saanut loihdittua omakustanteelleen autenttisen 1970-luvun hengen.
Saatekirjeessään tämä yhteensä kolme omakustannetta julkaissut revohka kertoo suurimpien vaikutteidensa löytyvän rockin kultakaudelta 1960- ja 1970-lukujen taitteesta, eikä se totta vie liioittele asian suhteen. Electric Monk luottaa siihen perinteiseen laulu-kitara-basso-rummut-muodostelmaan, joka jatkaa missiotaan Captain Beyondin, The Jimi Hendrix Experiencen ja Cactuksen viitoittamassa hengessä.
Mikäli omakustanteesta etsii jotain moittimisen sijaa, niin ainakin allekirjoittanutta kismittää levyn lyhyt mitta (vain 17 minuuttia). Tätä nimittäin olisi halunnut kuunnella enemmänkin. Ja mikäli yhtye lukee arvostelun, kannattaisi heidän tehdä seuraavasta hengentuotoksestaan täysmittainen kolmen vartin pläjäys, jota he voisivat tarjota ruotsalaisen Record Heavenin julkaistavaksi. En nimittäin usko, että Electric Monk kalpenisi muiden Record Heavenin artistien rinnalla… |
|
|
07.07.2006, Kalevi Heino |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
