|
|
|
Paljon on death metalkin mennyt vuosien saatossa ja tyylien modernisoituessa eteenpäin. Vuoden 2003 lopussa perustettu Panssarinyrkki ottaa vaikutteensa vähän sieltä sun täältä – enimmäkseen nykyaikaisemman synkeän ja groovaavan deathin maailmoista. Groovaavuutta on riittämiin ja keskitempoiset biisit sotkevat sekaansa myös ripauksen thrashia. Laulajan tyly kurnutus saa mielleyhtymät ensimmäisenä modernimpaan suuntaan ja yhtye pitääkin mm. Slipknotia ja Lamb of Godia esikuvinaan. Noh, täysin nu-metallisia linjoja Panssarinyrkki ei aivan saavuta ja mielestäni hyvä niin. Bändin kolmibiisisen ensidemon taso oikeastaan laskee loppua kohti ja tusinan verran minuutteja sisältävä rieska enimmäkseen puuduttaa.
Tunkkainen, joskin tehokas soundi jakaa hieman mielipidettä. Tunnelma tehostuu mukavasti, mutta varsinkin demon nimibiisi tuntuu turhan tusinatavaralta. Haaskansyöjä on oikein mainio turhautumisen purkamista edesauttava pläjäys. Suurimmat miinukset löytyvät mielestäni turhan yksinkertaisista sävellyksistä ja mikrofonin varresta. Tummasti ja varsin kevyesti muriseva laulaja voisi hieman selkiyttää linjaansa. Ei lainkaan huono ensidemoksi, mutta palasten paikalleen loksahtamiseen on vielä matkaa, muttei takuulla paljon. |
|
|
30.05.2006, Tero Lassila |
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
