|
|
|
Widescreen Mode esittäytyy uudella promolevyllään edellistä hyvänlaatuista Hello World -tuotostaan korkeatasoisempana. Orkesterin kaikki perusasiat ovat entisellään, mutta nyt iskuryhmä onnistuu kasvattamaan lihaa biisimateriaalinsa luiden ympärille.
Orkesteri luottaa ilmaisussaan tarttuvaan kevytmetalliin, johon uudemman aikakauden Paradise Lost -vaikutteiden vastapainoksi tarjotut jälkigrunge -nyanssit antavat kohtalaisen selkeät puitteet pienoiselle omaperäisyyden tavoittelulle. EP:n biisimateriaali on hiottu mahdollisimman tarttuvaksi: säkeissä yleensä tunnelmoidaan melodisuuden ehdoin ja kasataan jännitystä kertosäkeisiin, joiden tarttuvuuskerroin jättää biisit soimaan pääkoppaan loppupäiväksi. Rykmentin edellistä demoa vaivasi hienoinen sävelideoiden yllätöksettömyys, ja vaikka orkesteri ei nytkään lähde suuremmin progeilemaan, pienillä nyansseilla ja sovituskukkasilla orkesteri onnistuu saamaan mielikuvitusta muuten hieman tavanomaisiin sävellyksiinsä.
Orkesterin materiaali pohjautuu vahvasti kertosäkeiden ja osaavan laulajan varaan. Samu Brusilan äänenkäytössä on särmää, mutta tarpeen vaatiessa myös herkyyttä. Tuotoksen pienoiseksi puutteeksi jää valitettava särmikkyyden puutostila: biisit ovat sävelletty niin tarttuviksi, että lopputulos jää hieman liian salonkikelpoisen kuuloiseksi. Another Daylle orkesteri on tehnyt asiat tarkasti ja harkitusti. Tuotoksen biisit ovat selvästi keskitason yläpuolella ja soundimaailma on täysin levytasoa. Pisteenä I:n päälle orkesteri tarjoilee katsottavaksi myös promovideota promon nimikkobiisistä. Puolitaiteelliseen videoon on soitannon lisäksi sisälletty surumielinen juoni joka tarjoilee katsojille ajattelemisen aiheita. Another Day on yksi monipuolisimmista ja korkeatasoisimmista promopaketeista, johon olen arvostelu-urani aikana törmännyt ja uskon vilpittömästi, että kaikinpuolin valmis bändi löytää tällä tuotoksella ottajansa. |
|
|
17.03.2006, Olli Rinnekangas |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
