|
|
|
Turkulais-raisiolaisen Morbid Dreamin ex-jäsenistä parilla lisävahvistuksella koostuva Hateform esittäytyy ensimmäisellä demollaan suorastaan järisyttävän lupaavasti. Demolevylle on koottu neljä kappaletta aggressiivisella ja teknisvivahteisella otteella soitettua jyräävää death metalia, jotka loistavat paitsi monipuolisuudellaan ja sujuvuudellaan, myös teknisellä osaamisellaan. Orkesterin musikaalista linjausta voi pitää modernina, joskaan mistään ylitriggeroidusta hybridideathista ei ole kyse. Löytyypä biiseistä jopa Arch Enemyn tapaista melodisuutta tai vastaavasti varsin thrash metal -suuntaisia nytkytyksiä.
Vaikka musiikillinen monimuotoisuus on monesti bändeille kiro ja merkki oman suuntansa etsimisestä, onnistuu Hateform pitämään linjansa kurissa, vaikka välillä liekaa löysennetäänkin sopivissa määrin kuin death metalin rajoja koetellen. Juuri piirun verran rässin puolelle lipsuva, melometallin kanssa flirttaileva ja vanhalle koulukunnalle silmää iskevä diesel-moottori jyrisee atomikellolle ominaiselle tarkkuudella, mutta pitäen tiukasti kiinni kuuntelijan huomiosta. Jälki ei sinänsä yllätä, kun tietää bändiläisten taustoista ja musiikkimausta, mutta lopputulosta on silti pakko kunnioittaa.
Eikä demon soundipuolen tarvitse hävitä itse musiikille, tai edes kaupallisesti julkaistuille levyille yhtään. Kitarat jyrisevät demppauksissa murhaavasti, mutta melodioiden kirkkaudesta tinkimättä. Rummut soivat selkeästi aina virvelistä tomeihin, bassorumpuihin ja pelteihin asti. Työn viimeistelee persoonallisella vivahteella örisevä laulaja, joka hoitaa roolinsa esimerkillisesti.
On pakko myöntää yllättyneeni positiivisesti, vaikka odotuksia bändiä kohtaan entuudestaan jo omasinkin. Näiden sanojen myötä nostankin Hateformin Suomen kovimpien death metal -demobändien listalle kärkisijoille ilme värähtämättä.
Serpent
Vuosi sitten teknistä death metallia esittäneestä Morbid Dreamista poistunut trio Laisto, Suodenjärvi ja Vähämaa halusivat itse toteuttaa musiikillisia näkemyksiään ja kasasivat Hateform-nimen alla operoivan kokoonpanon vahvistettuna laulajalla sekä toisella kitaristilla. Nyt vuosi myöhemmin omia biisejä on tallennettu neljä kappaletta debyyttidemolle, jonka selkeä ja toimivan soundimaailman takaa Henri Virsell & Fantom studio kombinaatio.
Jos Hateformia haluaa verrata Morbid Dreamiin, ei ilmeisiä yhteneväisyyksiä löydy montaa. Hateformin teknissävytteinen aggrometalli on napannut vaikutteita niin death kuin thrash metallistakin, on kyseessä sitten ruotsalaistyylinen melojyrääminen kuten Warbringerissä tai teknisempi Deathin lanseeraama tyyli kuten Despise–kappaleessa. Demon päättävä I Won’t Kneel omaa pienimuotoista hittipotentiaalia, sillä sen verran tyylikkäästi rullaava ja rempseä rässiralli tarttuvalla kertosäkeellä on kyseessä.
Hateformin rakennuspalikat ovat jo tässä vaiheessa valikoituneet oikeanlaisiksi ja herrojen niin soitto-, sävellys kuin sovitustaitokin on ilmeistä ja omaa selkeää potentiaalia. Tekninen kikkailu istuu kappaleisiin pääasiassa mallikkaasti, vaikka osa kappaleista ei varmaankaan huononisi vähäisestä oikomisesta ja tarttuvuuden kasvattamisesta melodiapuolella. Solisti Nyströmin kireähkö ärinämurina sopii musiikkiin hyvin, vaikka hieman variaatioita laulutyyliin kaipaisikin esimerkiksi brutaalimman örinän muodossa. Aarno Tenkasen tokaisua ”Lahjoja on kun vaan tietäisi että mihin” voi soveltaa alkuosaltaan myös Hateformiin, sillä orkesterin musiikillinen linja tuntuu olevan demon perusteella heti alusta asti varsin selkeä.
Miika Kuusinen |
|
|
17.03.2005, Serpent / Miika Kuusinen |
|
|
|
|
|
|
Palaa » |
|
|
|
|
