Helsingin katukuvassa on jo jonkin aikaa näkynyt pitkätukkaisia ja mustiin pukeutuneita ihmisiä kuvaamassa poseerauskuvia Tavastian sisäänkäynnin ja muiden vastaavien maamerkkien äärellä. Tätä tapahtuu ympäri vuoden, ei ainoastaan Tuskan ja Ankkarockin aikoihin. Siispä metallikansalle suunnattu matkaopas omaa varmasti jonkinmoisen markkinaraon. Hevi opas Helsinkiin on kirjoitettu viihdyttävällä tyylillä, joten sen voi huoletta lukaista, vaikka ei ikinä jalallaankaan astuisi Kehä Ykkösen (= susiraja) sisäpuolelle. Friman ja Hurula käsittelevät aihetta ironisesti mutta lempeästi ja ainakin kaltaiseni kuivahkon huumorin ystävä taisi herättää aamubussissa normaaliakin enemmän paheksuntaa, kun jokin sattuva sanan säilä sai nauramaan ihan ääneen (ei stadilainen tapa, työmatkalla kuuluu murjottaa).

Alussa on saatteeksi Helsingin, tuon Itämeren tyttären, historia pähkinänkuoressa. Virstanpylväitä käydään läpi lennokkaaseen tyylin reilun kymmenen sivun verran. Mitä lähemmäksi nykypäivää tullaan, sen tarkemmaksi teksti käy. Joten muutamien mainittujen tapahtumien kohdalla voi huutaa hep, olinhan tuolla minäkin! (Ei suositella linjan 22 bussissa maanantaiaamuna kello 7.15!). Historian jälkeen päästetään vierailevat tähdet ääneen. Mr. Lordi, Jyrki 69, Tuomas Holopainen ja muutama muu alan tuttu kasvo (tai maski), keventää opusta aina sopivissa väleissä. Nämä välijuonnot, -soitot, -huikat, tai miksi niitä nyt haluaa kutsua, ovat muuhun tekstiin nähden aikamoisen kuivaa luettavaa. Mitä ei uskoisi, kun kyse on sentään matkaoppaasta.

Itse asiaa on mukana uskomattoman paljon. Eipä tule mieleen mitään, mitä asiapuolelta jäisi puuttumaan. Hevi opas Helsinkiin opastaa ensin liikkumaan luonnonkauniissa pääkaupungissamme lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämän jälkeen betonierämaahan voi kukin lähteä tutustumaan siinä määrin kun lompakko, kielitaito, pokka, ikäraja tai muut vastaavat asiat antavat myöten. Erityinen kiitos tekijöille siitä, että ovat ylösmerkinneet paljon käyntikohteita, joista pääsee nauttimaan vähällä rahalla tai peräti ilmaiseksi. Enkä tällä tarkoita pelkästään Pelastusarmeijan leipäjonoa, vaikka sekin toki on mainittu. Kun nyt tuli syöminen puheeksi tällä tavoin, niin onpa Stadissa Michelin-tähdillä ovenpielensä koristanut ruokapaikkakin, sekin mainittu parempiosaisia hevareita silmälläpitäen.

Muista käyntipaikoista kerrotaan teoksen hengen mukaisesti. Huoneistot, joissa on näytillä pesemättömiä pizzalautasia, täytyy etsiä niihin halutessaan ilman tämän matkaoppaan apua. Sen sijaan keikkapaikat, asiallisen kapakat, levykaupat, antikvariaatit, antiikkiliikkeet, kirpputorit, rokkaavat vaatekaupat, soitinliikkeet, pornokaupat ynnä muut on lueteltu lyhyen esittelyn kera sangen kattavasti. Niihin on kätevä suunnistaa lopussa olevan karttaliitteen avustuksella. Jos käytössä on modernia teknologiaa, voi mestoihin myös tutustua netissä ennen matkaa tai piinata ylityöllistettyä ja alipalkattua henkilökuntaa puhelimitse. www-osoitteet ja puhelinnumerot on pääsääntöisesti mainittu.

Faktapuolesta löytyy valitettavasti huomautettavaakin. Puhelinnumeroita en käynyt sentään soittelemalla läpi, mutta vaikkapa seutulipun kelpoisuusalueeseen kuuluu kirjassa mainittujen Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten lisäksi myös Kerava ja Kirkkonummi. Tämä on selkeästi tekijöiden moka. Sitä taasen ei ole se, että Soundatan ovia on turha käydä nykimässä äkillisen kitarankielien tarpeen yllättäessä. Pulju on nähkääs mennyt konkurssiin. Veripalvelukin on, pahus sentään, muuttanut Kampista Sanomataloon. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että se on mainittu teoksessa siksi, että luovuttaja saa palkkioksi suuhunpantavaa. Älkääkä edes kuvitelko mitään muuta! Yhteensä parikymmentä vuotta Itä-Helsingissä asuneena olen suorastaan loukkaantunut, kun 1960-luvun puolenvälin kieppeillä rakentamaan aloitettua Kontulaa väitetään pokkana 50-luvun lähiöksi. Toinen kirjan Stadin luotettavimmaksi mainostamista taksifirmoista on omien kokemuksieni mukaan erittäin epäluotettava. Ehkäpä minulla on käynyt vain huono tsägä, mutta jos tilaatte Kovasen tilataksin, varmistakaa että odotteluajaksi on runsaasti evästä. Saattaa nimittäin janon lisäksi tulla myös nälkä. Tämän lisäksi kummastuttaa, että vaikka levykaupoista on listattu Music Hunter, ei samassa talossa sijaitsevaa mainiota antikvariaattia Aikakirjat mainita lainkaan. Osa näistä marmatuksen aiheista on toki mielipidekysymyksiä, mutta omaan jonkinlaisen kokemuksen aiheesta Helsinki itsekin.

Matkaopas ei ole pelkkää tylsää tekstiä. Sitä on elävöitetty paitsi valokuvin, myös Ville Karppasen mainioin piirroksin. Kun tekstissä kerrotaan, että matkalippujen tarkastajia kutsutaan smurffeiksi, niin totta ihmeessä vieressä on piirros, jossa suunnaton tuimailmeinen smurffi mulkoilee nolonnäköistä matkustajaa. Tai saatavilla olevasta lääkärinavusta kertovaa jorinaa elävöittää pariskunta, jonka toisella puoliskolla on kirjaimellisesti pää kainalossa. Osa kuvallisista vitseistä tosin taitaa mennä yli hilseen ammattikoululaisilta ja muilta vähempiosaisilta. Hevi matkaopas Helsinkiin on pienestä säätämisen tarpeestaan huolimatta mitä mainioin matkaseuralainen. Tyyliltään se liippaa liki legendaarista Pahkasian Savo-Karjalan matkaopasta 80-luvulta. Sen innoittamana tuli joskus tehtyä useampikin reissu Itä-Suomeen. Toivottavasti tämä opus taskussa reissaavilla on yhtä hauskaa kuin meillä silloin. Ainakin levykauppoja on Stadissa enemmän. Siitä on hyvä lähteä.