Muun muassa Classic Rockiin ja Metal Hammeriin kirjoittaneen Rich Wilsonin Lifting Shadows: The Authorized Biography of Dream Theater kertoo tarinan neljästä soittonörtistä, jotka kohtasivat Berkleen musiikkiopinahjossa, jättivät koulun kesken ja laittoivat tulevaisuutensa yhden kortin varaan, kortin, josta oli vuosien myötä muodostuva aikansa suurin progressiivisen metallin johtotähti, Dream Theater.

Wilson on onnistunut tekemään kirjastaan mielenkiintoisen siitä huolimatta, että Dream Theaterin miehistö ei, kokkeli- ja alkoholiriippuvuuksien kanssa taistellutta rumpali Mike Portnoyta lukuunottamatta, ole koskaan ollut mitään rock 'n roll -elukoita. Tarinan kaari rakentuu yhtyeen musiikillisesta kehittymisestä, vuosia kestäneistä vokalisti- ja levy-yhtiövaikeuksista sekä bändin taiteellisen johtohahmon pakkomiellettä muistuttavan kontrollifriikkiyden törmäyksistä bändin ulkopuolelta tulevien vaikutusvaltaan. Erityisen huonosti yhtyeen kemia toimi aikanaan Images & Wordsin tuottaneen David Praterin kanssa, sillä yhtye (tai no, enimmäkseen Portnoy) jaksaa edelleen marista asiasta. Myös yhtyeen ilmeisesti päivien loppuun saakka potema trauma yhtyeen alkuperäisen kosketinsoittajan, Kevin Mooren lähtemisestä on silmiinpistävää. Toki opuksessa käydään läpi uran positiivisetkin käänteet, mutta ihmeen paljon Dream Theaterilla on kokoisekseen bändiksi urastaan katkeruutta hampaankoloon jäänyt. Melankolista pohjavirettä kirjaan luo myös Portnoyn omien riippuvuuksiensa ruotiminen ja yllättävän pakonomainen nykyisten, terveempien elämäntapojen paremmuuden korostaminen. Vastaavasti on toki hauskaa seurata esimerkiksi kuinka yhtyeen musikaalisesti heikoimpana lenkkinä rinkiin tullut James LaBrie kasvaa rautaiseksi ammattilaiseksi tai kuinka vuosien mittaiset levy-yhtiösotkut ratkeavat. Kirjan suurin skuuppi lienee kuitenkin LaBrien melkein-potkut muutama vuosi sitten.

Yllättävintä teoksessa on kumminkin se, kuinka toimittaja Wilson on saanut yhtyeen jäsenistön avaamaan emotionaalista arkkuaan suhteessa kappaleisiinsa ja niiden sanoituksiin. Itse kolmea eri Dream Theaterin jäsentä haastatelleena minusta on aina vaikuttanut siltä, että bändin miehistö suhtautuu lyriikoihinsa jokseenkin samalla intohimolla kuin reaaliaineisiin suuntautunut opiskelija MAOL-taulukoiden lukemiseen. “Teema 1 seuraa teemaa 2 ja niihin liitetään biitti X tahtilajissa Y” ja niin edelleen. Olen aina saanut käsityksen, että Dream Theaterin jäsenille musiikki on aina ollut enemmän matematiikkaa kuin tunnetta, mutta hienoa, ellei näin ole.

Nostan olematonta hattuani Wilsonille myös siitä , että hän on jäljittänyt ja saanut jututetuksi yhtä vaille kaikki yhtyeen uraan liittyvät keskeiset henkilöt aina entisten levy-yhtiöiden ihmisiä ja levyjen tuottajia myöten. Se yksi puuttuva on luonnollisestikin Kevin Moore. Tapahtumien kaikkien osapuolten saadessa joka tilanteessa julkituoda omat näkemyksensä, Lifting Shadows etenee tietokirjan eksaktiudella, objektiivisuudella ja luotettavuudella. Wilsonille itselleen jää lähinnä toteavan kirjurin rooli.

Lifting Shadows ei ole kovinkaan kaksista viihdettä, mutta Dream Theaterin faneille ja yleisemmin progressiivisen metallin historiasta ja nykyisyydestä kiinnostuneille se voi olla erittäinkin asiallista luettavaa, jos bändin uran jokainen draaman käänne ja musiikillinen detalji kiinnostaa. Voi olla, että luen sen vielä jonain päivänä itsekin toiseen kertaan, mutta sitä todella hyvien kirjojen kanssa syntyvää pikauusinnan hinkua Lifting Shadows ei minussa sytytä.

Tällä tietoa Lifting Shadowsia saa ainoastaan Wilsonin nettisivuilta, www.dreamtheaterbook.com, suhteellisen suolaiseen 30 punnan (+ käsittelykulut £5,75) hintaan. Suolaiseen siksi, että kyseessä on kokonaan kuvittamaton paperback. Kirjan mukana tosin tulee vuosilta 1985-2004 demoja ja muita harvinaisuuksia sisältävä cd.

Lifting Shadowsista on arvostelemani version (352 sivua) jälkeen ilmestynyt kaksikin uusittua painosta (molemmissa 450 sivua), joissa käsitellään yhtyeen ura aina viimeisintä Black Clouds & Silver Linings -albumia myöten. On siis ennustettavissa, että kirjasta saattaa ilmestyä uusittu painos jokaisen uuden Dream Theater -albumin jälkeen.