Kansitaide Bruce Dickinson omaelämäkerta - What does this button do?
Dickinson, Bruce
KIRJA

[ HarperCollins Nordic ]

( 7½ )
Kieli: suomi
Sivumäärä: 410 ss
ISBN: 978-91-509-3465-6
Sidosasu: sidottu
Alkuteos: What does this button do? An autobiography
Suomentajat: Meri Ala-Tauriala, Virpi Kuusela & Anja Lindqvist

Olen kuullut ihmisistä, jotka tapaavat lukea kirjoista lopetuksen ensin, mutten tiedä onko niitä oikeasti olemassa. Aloitan tämän arvion silti kirjan viimeiseltä sivulta, Bruce Dickinsonin jälkisanoista. Tämä pohtii niissä kirjoittaneensa jo valmiiksi 40000-50000 sanaa enemmänkin, mutta "jos olisin päättänyt ottaa mukaan ilmalaivat, vaimot, avioerot, lapset ja yrityshankkeet tämän kirjan pituus lähestyisi 800 sivua ja se olisi varmasti lukematta jäävä joululahja". Ilmoitan olevani eri mieltä. Kirjan pituus ei ole koskaan kiintoisaa teosta pahentanut. Ainakin itse olisin voinut vaikka tuplata opuksen lukemiseen käyttämäni 2-3 päivää.

Tietysti Dickinsonin elämäkerta on hänen omansa, mutta sen itselleni jättämä keskeneräisyyden tunne kertoo samalla sujuvasta ja viihdyttävästä tekstistä, mitä olisin lukenut mielelläni enemmänkin ja ennen kaikkea yksityiskohtaisempana. Ennustin Brucen varhaislapsuutta ja -nuoruutta käsittelevää alkuosaa monen muunkin muusikon elämäkertojen perusteella vain välttämättömäksi pahaksi, mutta siellä eritoten Brucen isäukon anekdootit tarjoilevat yllättäen eräitä koko kirjan parhaista hetkistä.

Dickinsonin itse harvinaisesti ilman lisäapua kirjoittamasta teoksesta kieltämättä välittyy suurimmaksi osaksi se yhtenäisen kertomuksen tunnelma, mikä kirjoittajansa mukaan olisi kärsinyt liiasta pituudesta. Kertoipa mies haastattelussammekin, ettei "halunnut tehdä vain sitä tavallista rocktähden omaelämäkertaa."  Itse olisin ollut juuri niiden, kenties tyypillisten, mutta hyvin tehtyjen musiikkibiografioiden suurena ystävänä vailla tuota lisäinformaatiota. Iron Maidenista on toki jo omat kirjansa, mutta tämän parempaa mahdollisuutta syventyä Dickinson hyvin laadukkaaseen sooloalbumituotantoon ei taida tulla enää kovin äkkiä. Ei soolovuosien voida tässäkään katsoa jäävän ihan pelkiksi pintaraapaisuiksi, sillä joistakin noin parinkymmenen vuoden takaisista hetkistä päästään lukemaan useammankin sivun verran. Näihin kuuluvat Accident Of Birth -levyn tuoma uusi musiikillinen alku ja tai Skunkworks-kiertueen 1994 keikkareissu Sarajevon sotatila-alueelle. Kuitenkin suurin osa näistä 1990-luvun metallimusiikille vaikeista, kiintoisista vuosista pikakelataan juuri noiden useimpien tavallisten rockelämäkertojen tapaan. Se on suuri harmi.

Mitä Maideniin tulee, niin sen kaikkien tuntemia vaiheita ja levyjä läpikäymättä odotin kuitenkin enemmän juttua jäsenten pitkälti neljättä vuosikymmentä käyneestä keskinäisestä kanssaelosta ja esimerkiksi sen vaikeimmista tilanteista, sillä niitä on varmasti riittänyt. Mutta vaikka tiedetyt jännitteet Steve Harrisin kanssa tulevat selväksi harvoista mainituista, mutta sitäkin intensiivisemmin kerratuista hetkistä, niin samalla esimerkiksi Harrisin uskollisin aseenkantaja Dave Murray mainitaan vain pari kertaa koko kirjassa! Manageri Rod Smallwoodista saadaan sentään joitakin uusia, jopa hampaiden kiristelyn arvoisia tarinoita, alkaen jo herrojen ensikohtaamisesta, samoin kuin yllättäviä paljastuksia takavuosien luottotuottaja Martin Birchistä. Adrian Smith on Brucelle bändikavereista selkeästi tärkein ystävä, Maideninkin vuodet ylittävällä yhteisellä soittohistoriallaan. Myös Nicko McBrain tuntuu olevan laulajalle tärkeä, päätellen olosuhteisiin nähden lukuisista maininnoista.

Vaikka luen yleensä mieluummin englanninkieliset teokset alkuperäiskielellä, ei tästä jopa kolmen eri kääntäjän (varmaankin suht nopean aikataulun vuoksi) tekemästä jäljestä ole juurikaan huomauttamista. Harvoin suomennosta julkaistaan jo kuukausi alkuperäisteoksen jälkeen!

Jos satunnainen lukijaparka kokee mainitut nuoruusvuodetkin puiseviksi, monipuolinen herra Dickinson jättää kaikesta tästä ilmailusta, miekkailusta, novellistiajoista ja sekä tietysti parin vuoden takaisesta vakavasta sairastumisestaankin kertomisesta huolimatta yhä kovin etäisen kuvan itsestään. Eikä What does this button do?:ta voi silloin pitää täysin onnistuneena biografiana.

Dickinson olisi voinut laittaa lisää itseään likoon, kuten yleensä aina tekee.



25.12.2017, Jussi Kallinen
https://harpercollins.fi/bruce-dickinson-omaelamakerta-what-does-this-button-do Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 2851
Palaa »