Kansitaide Niska-Ale
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
olut

[ Waahto Brewery ]

( 7½ )
Pullokoko: 0,33 litraa
Vahvuus: 4,6 %
Tyyppi: blond ale

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen merkitystä kotimaisessa modernissa rockmusiikissa tuskin voi kiistää kukaan. Mielipiteitä jakanut yhtye ja etenkin persoona Timo Rautiainen ovat tuoneet nimen suurenkin yleisön tietoisuuteen monin tavoin. Yhtye kuitenkin pisti aikoinaan pillit pussiin suuresta suosiosta huolimatta ja ilmeisen moneksi yllätykseksi. Nyt yhtye on palannut ja sen kunniaksi on julkaistu myös Waahto Breweryn luoma Niska-Ale eli yhtyeen virallinen sihijuoma.

4,6-prosenttinen vaalea ale on luotu bändin henkeä ja makunystyrävaatimuksia kunnioittaen. Samalla oluesta on pyritty tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävä tapaus ihan keskikaljakuppiloiden asiakaskuntaa ajatellen – ei mitään liian erikoista tai vaativaa, saatika hipster-henkistä erikoisolutta.

Ajatus voi kuulostaa myyntipuheelta ja toisaalta selittelyltä sille, että suomalainen juntti ei muuta kaipaa kuin perinteistä "kaupan halvinta laakeria" eli siis juuri sitä tyypillistä, lähes olemattoman makuista lageria, joka saunakaljaroolinsa lailla toimii myös hikisenä kesäpäivän suunkostuttajana ja kännihakuisen jokapaikanapuna. Paitsi tietenkin silloin, kun oikeasti halutaan maistella makuja ja ihmetellä erilaisia maltaita ja humalalajeja.

Tässä suhteessa savonlinnalainen Waahto Brewery on tehnyt oikeastaan ällistyttävän hyvää työtä, sillä Niska-Ale on kyllä kevyttä ja janojuoman oloista, mutta samalla myös maistuvaa tavaraa. Arviota varten maistelin kolme Niska-Alea ja jokaisen hieman eri olosuhteissa ja lämpötiloissa.

Ensimmäisen korkkasin rennosti sohvalla pelaillen huoneenlämpöisenä. Tämä oluelle epätoivottu alue rankaisee välittömästi jos maku on paha tai ankea, mutta toisaalta tuo esille kyllä myös mahdolliset piilevät herkemmät maut. En ole erityisen tarkkanenäinen konnössööri, joten joudun turvautumaan tällaisiin "äärikeinoihin". Tässä niin sanotussa huoneenlämpötestissä Niska-Ale pärjäsi hyvin, vaikkei maltillisemman humalointinsa takia IPA-oluiden lailla hurmannutkaan. Ei yllättänyt.

Toinen pullo kietaistiin huiviin mausteisemman nyhtöpossuaterian janojuomana, niin sanotusti autotalliviilennettynä. Suolainen ja pippuroitu liha kaipasikin rinnalleen kelpoa sihijuomaa, ja tässä yhteydessä Niska-Ale osoitti hyvin voimansa. Riittävän raikas, mutta toisaalta kevyt olut karkoitti janon, muttei vienyt mitään itse syömiseltä pois mitä makuun tulee.

Kolmas pullo otettiin ruoan jälkeen jälkiruoaksi jääkaappikylmänä, hieman edellistä viileämpänä ja tällä kertaa astetta enemmän maistellen. Nyt esiin nousivatkin hieman hienovaraisemmat maut, jotka aiemmin jäivät huomaamatta. Vaikka aluksi olin valmis toteamaan Niska-Alen vain hieman paremmaksi lager-vaihtoehdoksi, itse maistelu toi lisäarvoa oluelle, joka keveydestään huolimatta osasi antaa aromien leijailla suussa odotettua pidempään.

Kolmanneslitran kokoinen kolmosolut sisältää maltaat Pils malt, Cara pale, Vienna, Munich ja humaloista Perlen ja Bobekin. Näistä on loihdittu tasapainoinen ja kohtalaisen maukas kokemus, joka vaaleasta keveydestään huolimatta on toimiva ratkaisu janojuomaksi ja kelpaa myös hienoiseen maisteluun. Ennen kaikkea Niska-Alen voisi kuvitella toimivan mainiona porttioluena peruskeppanasta kohti erilaisia olutkokemuksia ja niin sanottujen erikoisoluiden maailmaa.

Ei aivan huippua, mutta selkeästi hyvä olut ja tervetullut uutuus oluthyllyjen täytteeksi. Toivotaan, että oluen löytävät muutakin kuin vain yhtyeen vannoutuneet fanit. Kippis!



16.11.2017, Serpent
http://waahtobrewery.fi/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1914
Palaa »