Kansitaide Vanha palaa!
Popp, Outi ja Mäkelä, Asko
KIRJA

[ Like Kustannus ]

( 8½ )
Ilmestyi: 03/2017
Sivumäärä: n. 300
ISBN: 978-952-01-1555-5
Sidosasu: sidottu

Vanha Ylioppilastalo, ytimekkäästi vain Vanha on Helsingin sydämessä sijaitseva kulttuurin kehdosta tilausravintolaksi taantunut talo. Sen maineen tietävät tässä maassa luultavasti kaikki, vaikka eivät ikinä olisi sen seiniä sisäpuolelta edes katselleet. Tämä kirja kertoo miksi. Se antaa pintapuolisen käsityksen siitä, mitä talossa ja sen liepeillä on puuhattu viimeisen puolen vuosisadan ajan. Aivan alusta siis ei lähdetä liikkeelle, vaan tarkoituksenmukaisesti 1960-luvulta.

Kirjaa varten on tehty yli sata haastattelua, joiden lisäksi materiaalina on käytetty kirjassa seikkailevien toimijoiden facebook-ryhmässä esittämiä kommentteja ja kertomia anekdootteja ja tarinoita. Henkilöiden runsaus onkin kirjalle sekä siunaus että kirous. Hyvin monesta ihmisestä ei ole peruslukijalla aavistustakaan, mikä tai kuka hän on. Toisaalta runsas hahmogalleria tuo esiin laajalla skaalalla näkemyksiä. Vahinko vain, että muutama olennainen tyyppi puuttuu. Esimerkiksi Topi Sorsakosken kohdalla se on luonnollista, mutta olisin kaivannut vaikkapa Silu Seppälän tarinoita miehen omasta suusta, sillä tuon omien sanojensa mukaan kaikissa Suomen bändeissä "paitsi Kari Peitsamossa, johon ei myöskään mene" soittaneen basistin postikin tuli jossain vaiheessa Vanhalle. Herra Seppälää tosin monet muut nyt muistelevat, joten se siitä. Tapahtumia on toki ollut vähintään riittävästi ilman yhtä vähänläntää basistiakin.

Kirja kattaa alkuaikojen underground-sekoilut, legendaariset keikat, näyttelyt, teatteriesitykset ja performanssit. Musiikkipuoli luonnollisesti on niistä kiinnostavin, mutta yllätyksekseni huomasin nauttivani myös muusta, sillä ainakin osa vaikkapa performansseista on ollut jokseenkin kaheleita. Esimerkiksi se, kun Vanhan vieressä sijainneelle Perunatorille kärrättiin Lada, jonka taiteilijat sitten maalasivat ja lopuksi koko kottero nuijittiin lekoilla päreiksi. Toinen ikimuistoinen tarina kertoo kansantaiteilija M.A. Nummisen 60-lukuisesta performanssista nimeltä Mauri ja Autonkorjaaja. Siinä Numminen kärräsi lavalle koskenkorvaa ja olutta sekä autonasentajan, ja haastatteli sitten miestä autojen korjauksesta. Samalla nautittiin alkoholia ja asentaja vaihtoi niin ikään paikalle tuotuun renkaaseen sisäkumin. Puolentoista tunnin esityksen lopuksi sekä haastattelija että haastateltava olivat M.A:n sanoin 'ihan käkenä'. Ja niin edelleen, vastaavia Vanha palaa! on pullollaan.

Myös juorujen ystävät saavat osansa, joskin tapauksissa lienee rikos jo vanhentunut. Teoksen voi sanoa olevan täynnä melko elävästi kuvattua lähihistoriaa. Niin se vain on tenavat, että eipä niinkään kauan aikaa sitten alkoholijuomia tarjottiin vain ruokailun yhteydessä. Lukekaa itse, miten tätä sääntöä Vanhalla kierrettiin! Onneksi moinen on itsellenikin tuttua vain perimätietona... Mutta asiaan, tässä siis lukupaketti, joka tarjoaa hupia moneen makuun eikä sitä niin vakavasti tarvitse ottaa – tai vakavasti ei tarvitse ottaa ainakaan järjettömän kokoista henkilögalleriaa. Kirjan lopusta löytyy näet jokaisesta sankarista ja sankarittaresta lyhyt luonnehdinta, monesta jopa kuvakin. Kuvitusta on muutenkin runsaasti, joten kirja on paksuudestaan huolimatta nopeasti luettu. Valtaosa kuvista on vieläpä pro-tasoa. Musiikin ystävää erityisesti ilahduttaa hienojen bändikuvien suuri määrä. Mustavalkoisia ne tosin kaikki ovat, mutta eipä se haittaa.

Kirjan teksti on yhtä huolellista työtä kuin kaikki muukin. Puheenparsia on epäilemättä siistitty tai muutettu yleiskielen suuntaan. Joka tapauksessa lopputulos on luontevaa, hyvää puhekieltä. Sanakirjaa ei tarvita, eikä luultavasti edes vuosien päästä, jos tämän kirjan pariin palaa. Kaivertamaan jää lopulta vain se, että näitä tarinoita lukisi mielellään enemmänkin, joten toivottavasti saamme kirjalle joskus kakkososan. Aihetta sivuavia kirjoja on tosin julkaistu muitakin, ainakin Lapinlahden Lintujen edesottamuksista ja Helsingin undergroundista; Vanha Ylioppilastalo on keskeinen miljöö niissäkin.

Vanha Palaa! on paljon vähemmän sisäpiirijuttu kuin voisi kuvitella – tai ainakin asia häiritsee paljon vähemmän kuin voisi kuvitella. Lukijan kannattaa ottaa rento asenne ja nauttia tarinoista, vaikka henkilöt eivät tuttuja olisikaan. Monet näistä tapahtumista ovat samankaltaisia kuin meidän kaikkien sisäpiireille on joskus hurjassa nuoruudessa, tai ainakin nuoruudessa, tapahtunut. Ja se ajankuva! Mainiota!



10.11.2017, Ismo Karo
http://like.fi/kirjat/vanha-palaa/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 662
Palaa »