Kansitaide Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho
Hämäläinen, Juho
KIRJA

[ Docendo ]

( 8½ )
Ilmestyi: 09/2017
ISBN : 9789522913975
Sivuja : 200 ss.
Sidosasu : Sidottu

Viihdyttävä, helposti lähestyttävä ja mukaansa tempaava. Siinäpä kolme adjektiivia, jotka kuvaavat ehkä osuvimmin alkusyksyn kirjauutuutta ja suomalaisten rock-yhtyeiden biografioiden saagaa jatkavaa Rautaratsun selässä -teosta.

Reilu 200-sivuinen opus niputtaa jyväskyläläisen Rajuilma-yhtyeen ”nousun, uhon ja tuhon” lähdöstä maaliin. Alun perin jo 1970-luvun iltahämärissä startanneen ja vuonna 2007 viimeisen keikkansa soittaneen suomenkielisen raskaan rockin pioneerin ura oli ajallisesti mittava. Pelkästään musiikillisesti moni härmäläiskolonna on saavuttanut Rajuilmaa huomattavasti enemmän, mutta mielenkiintoiseksi bändin tarinan tekevät ainakin seuraavat kaksi asiaa. Ensinnäkin Rajuilma oli seksistä ja alkujaan jopa saatanastakin suomeksi laulavana yhtyeenä vähintään vuosikymmenen aikaansa edellä eikä bändi ehkä siksi saanut sitä huomiota, jonka se olisi 2000-luvulla varmasti saanut. Siihen olisivat riittäneet jo yhtyeen parhaimmillaan erittäin timmiksi treenattu soitto, habitus sekä aidosti käytössä olleet rock-kliseet naisineen, päihteineen ja totaalisen anteeksipyytelemättömine asenteineen.

Yhtyeen musiikista voi olla vähintään kahta mieltä, mutta yhden levyn, ep:n ja kolmen sinkun mittaiseksi jäänyt virallinen levytysura ei varsinaisesti summannut suuren yleisön hittejä, jollaisilla ”salonkikelpoisemmat” aikalaiset Dingo, Yö ja Popeda kuuluvat vieläkin radiosoittolistojen kärkipaikoille. Ehkä pudasjärveläistä Tannaa lukuun ottamatta suomalaiselta rock-sceneltä kesti kuitenkin aina Trio Niskalaukaukseen, Kotiteollisuuteen ja Mokomaan saakka päästä osalliseksi yhtä vahvasta ensimmäisellä virallisella kotimaisella kielellä lauletusta musiikista kuin mitä Rajuilma aikanaan teki. Oman aikansa ulkomaalaisista genreveljistään Rajuilma ei eronnut tippaakaan muuten kuin laulukielellään. Ja sen tietää jokainen, että on todellakin eri asia laulaa naimisesta ja kullin nuolemisesta suomeksi kuin englanniksi. Laulukieli lienee myös suurin syy sille, mikä erottaa Rajuilma-vokalisti Rane Rautiaisen Michael Monroesta. Asenne, lavapreesenssi, vahva lauluääni ja paikoin jopa ulkonäkökin kun ovat yhdistäneet näitä kahta rokua alusta lähtien.

Rajuilma-historiikin kirjoittanut Juho Hämäläinen on yksi niistä, joihin yhtye teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen. Siksi, ja itsekin jyväskyläläisenä rock-muusikkona Hämäläinen on saanut teokseensa pirteästi leikkaavan kulman, jonka avulla asialle vihkiytymättömämpikin lukija viskataan suoraan rock-hedonismin ytimeen. Melkein tekisi mieli sanoa, että Rautaratsun selässä on tähän mennessä paras härmäläinen vastine ehkä yhdelle kovimmista rock-historiikeista – Mötley Crüen The Dirtille. Panemista, juomista ja sekoilua ovat opuksen sivut pullollaan – niin hyvässä kuin pahassakin. Keskisuomalaisittain Rautaratsun selässä sisältää kivasti myös maakunnallista kulttuurihistoriaa niin rockmusiikillisesti kuin maantieteellisestikin.

Päältä nelikymppisille rockveijareille Rautaratsun selässä on hekumallinen ja yksin tein ahmittava nostalgiatrippi. Siitä nuoremmat pitkätukat voivat tutustua kirjaan ja Rajuilmaan ohjenuoralla ”ainakaan näin ei rock-yhtyettä kannata pyörittää.”



06.10.2017, Jaakko Silvast
https://www.docendo.fi/rautaratsun-selassa-rajuilman-nousu-uho-ja-tuho-juho-hamalainen.html Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 2292
Palaa »