Kansitaide The Renegades – Luopiotarina
Kuloniemi, Esa
KIRJA

[ Like Kustannus ]

( 8½ )
Sivumäärä: 350 ss.
ISBN: 978-952-01-1445-9
Ilmestyi: 01/2017
Sidosasu: sidottu

The Renegades oli bändi Birminghamista, joka breikkasi Suomessa Kekkosen toisella presidenttikaudella. Omalle sukupolvelleni, itseäni nuoremmista puhumattakaan, bändi on jäänyt melko vieraaksi. Sen sijaan 1960-luvun teineille kyse on enemmänkin kuin nostalgiasta. The Renegadesin ura oli nykymittapuulla lyhyt, mutta nykybändeihin verrattuna siihen aikaan töitä paiskottiin aivan järjettömään tahtiin.

Esa Kuloniemi on tehnyt Luopiotarinaa varten suuren urakan. Haastateltavia on riittänyt, joiltakin on sisällytetty mukaan vain yksi kommentti. Tärkeimpiä haastateltavia ovat luonnollisesti olleet bändin elossa olevat jäsenet. Edesmenneetkin pääsevät ääneen arkistomateriaalien ja muisteluiden kautta. Kahlattavia lehtiartikkeleitakin on ollut varmasti kylliksi, sillä The Renegades, "Suomen vävypojat", kuten heitä viisi vuosikymmentä sitten kutsuttiin, olivat vakiovieraita myös lehtien palstoilla. Haastateltavien ja materiaalin kirjosta johtuen opus ei kuvaa pelkästään päähenkilöitään, vaan myös puolen vuosisadan takaista rock-kulttuuria laajemmin. Monet tarinat ovat ennestään tuttuja, kuten esimerkiksi kielitaidottoman manageri Leksa Heinosen yritys buukata The Who Suomeen. Kirjassa on toki paljon (ainakin minulle) uusiakin tarinoita.

Muusikkona Kuloniemi tykittää luonnollisesti soittimien, tekniikan ja soittamisen yksityiskohtia ja termejä välillä ihan sarjatulella. Tästä eivät välttämättä muut kuin muusikot ilahdu lukiessaan. Tosin, jos on kitaristi ja kolvi pysyy kädessä, niin kirjan luettuaan saa halutessaan Rene-soundin. Kun näitä negatiivisia asioita nyt alettiin penkoa, niin liitetään tähän se toinenkin: henkilöiden määrä on sitä luokkaa että kaikkien tunnistamiseen ja/tai sijoittamiseen pop-musiikin kartalle vaaditaan laajahkoa yleissivistystä. Tottahan minä tiedän, kuka on Erkka Kettunen, mutta henkilöhakemiston lisäksi jonkinlaista kuka kukin on -tyylistä liitettä lukija jää totisesti kaipaamaan, varsinkin kun Kettusen ohella kirja mainitsee muitakin ihmisiä, joiden taustaa ei sen kummemmin esitellä. Toisista taas kerrotaan hyvinkin vuolaasti. Mutta pieniä murheita nämä ovat, kun Googlekin on keksitty.

Kuloniemen tekstiä on suurimmaksi osaksi ilo lukea. Vuosikausia tehdyt toimittajanhommat näkyvät positiivisesti. Lauseet ovat lyhyitä ja hyvää suomea. Kuvia on runsaasti. Suuri osa niistä on peräisin kotialbumeista, eli lienevät ennennäkemättömiä. Toimitustyötäkään ei voi moittia. Parit typot löysin, eli vähemmän kuin Liken kirjoissa yleensä.

Jos suunnaton henkilögalleria ei haittaa, The Renegadesin tarina on ihan sujuvaa luettavaa. Rötvääminen oli näillä raukoilla rajoilla toki varsin kesyä, mutta artisteja kyllä jo osattiin viilata linssiin. Kirjassa on käsitelty myös bändin hajoamisen jälkeisetkin ajat, jotka eivät ole ihan niin kiinnostavia. Surullisia kohtaloita on päähenkilöillä ollut. The Renegades jätti Suomeen kuitenkin lähtemättömän jäljen. Sen voi tarkistaa vaikkapa liitteestä, jossa on erittäin tarkka diskografia. Sieltä löytyy klassikko poikineen plus päälle pari ikivihreää.

On hienoa, että kirja on nyt tehty. Niin moni on kuollut, että ensikäden muistitieto alkaa olla vähissä.



21.08.2017, Ismo Karo
http://like.fi/kirjat/the-renegades/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 760
Palaa »