Kansitaide Stadin diskohistoria - Diskoja, tiskijukkia ja varhaista dj-kulttuuria Helsingin seudulla 1966-1988
Mattlar, Mikko
KIRJA

[ joukkorahoitettu omakustanne ]

( 9+ )
Sivumäärä: 302 ss.
Julkaistu: 3/2017
ISBN-13: 9789529383849
Kustantaja: Mattlar Mikko
Sidosasu; sidottu

Tarkennuksen vuoksi sanotaan ensin, että tämä kirja on diskoteekkien, ei diskomusiikin historia. Eikä se ole ollenkaan niin Helsinki-keskeinen kuin nimestä voisi päätellä. Varsinaisen discon lisäksi dj:t soittivat oikeastaan kaikkea hevistä humppaan. Maakuntien tilannetta käsitellään ainakin siten, että täällä tunnettujen levynpyörittäjien seikkailuista maaseudulla kerrotaan ja tietysti maakuntien miesten vierailuista pääkaupunkiin - tai oikeastaan pääkaupunkiseudulle. Esimerkiksi Espoo on merkittävä tapahtumapaikka tässä kirjassa.

Opus perustuu tekijänsä samannimiseen sarjaan, joka pyöri paikallisella radioasemalla. Siinä vierailleiden tiskijukkien haastattelujen lisäksi Mattlar on käynyt läpi esimerkiksi aivan tolkuttoman määrän Hesareita ja Ilta-Sanomia ja tehnyt lisähaastatteluja. Levynkääntäjät tuntuvat useimmiten olevan sanavalmista sakkia, joten aikamoisia tarinoita on kirjattu muistiin! Moni haastatelluista on sittemmin luonut uran muualla, kuten radiossa ja televisiossa, jotkut jopa politiikassa. Itselleni oli uusi tieto vaikkapa se, että takavuosien legendaarinen liikenneraportoija Esko Riihelä on pyöritellyt levyjä Tavastialla. Myös suurimmalla osalla Helsingin ensimmäisten kaupallisten radioiden Cityn ja Ettanin juontajista oli dj-tausta.

Tätä aasinsiltaa pitkin tallustammekin sujuvasti Stadin diskohistorian suurimpaan vahvuuteen. Kirja ei kerro ainoastaan huvipaikoista ja -tilaisuuksista vaan bilekulttuurin lähihistoriasta yleensä. Itsekin muistan ajan, jolloin Tavastialla oli pöytiintarjoilu. Muita entisajan ihmeellisyyksiä, jotka nykyajan nuoren aikuisen mielestä kuulostanevat lähinnä absurdeilta, löytyy viljalti. Kirjassa sivutaan herkullisesti vaikkapa huviveroa tai joinakin uskonnollisina juhlapäivinä vallinnutta juhlimiskieltoa. Yleisradion monopolin aikaan diskoon saatettiin tulla kuuntelemaan uutuuslevyt ensimmäisinä, radiosta kun tuli populaarimusiikkia satunnaisesti ainakin ennen 70-luvun loppua, jolloin Rockradio aloitti. 80-luvulle tullessa moni muukin asia muuttui.

Sijansa kirjassa saa myös alakulttuuriväki, eli eipä tule mieleen mitään, mitä kokonaisuuteen oikeastaan kaipaisi lisää. Tietysti moni tarina jää kertomatta ja moni asia käsitellään ehkä turhan pintapuolisesti, mutta näinkin laajassa aiheessa on rajausta pakko ollut tehdä. Alkuun tapahtumien, esineiden ja asioiden kiihkeä vyörytys uuvutti ja pitkää pätkää en jaksanut kerralla lukea, mutta tähän tottuu ja kirjan loppuessa melkein harmittaa laskea se käsistä.

Mattlarin tyyli on melkoisen asiallinen, mutta pidin erityisesti miehen tavasta tuoda hienovaraisesti kuivaa huumoria mukaan. No, ainahan minua huvittaa kun Jyrki Hämäläistä tai Suosikki-lehteään tölvitään, mutta että näin tyylikkäästi! Ja tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Toinen mukava pikku lisä on kirjoittajan tapa kertoa jostain ajat sitten edesmenneestä riemuliiteristä, tai sen sijainnista että mikä tunnettu ravintola tai muu sellainen, siinä nykyään sijaitsee. Tämä saattaa toimia etenkin niille, joille kaupunki ei ole niin tuttu.

Muutama kuvaliitekin löytyy, ja harvinaisen hyviä kuvia onkin! Hyödyntää on saatu esimerkiksi Alvar Kolasen hienoja mustavalko-otoksia. Voi sitä pulisonkien määrää! Värikuvissa sen sijaan näkyy värimaailmaa (ja hiustyylejä), jotka onneksi ovat jo kadonneet. Kuvia on juuri sopivasti, ainakaan ne eivät varasta huomiota itse tekstistä, joka on siis lähes moitteetonta. Pääosin Mattlar käyttää yleiskieltä, mutta lainauksissa usein lipsutaan puhekieleen. Tai ei lipsuta, täysin luontevasti tämä käy.

Stadin diskohistoria on kustannettu joukkorahoituksella. Lukiessa tulee mieleen, että mihin enää tarvitaan perinteisiä kustantamoja, kun ilman saa aikaan laadukkaampaa jälkeä. Hitto, ainoa havaitsemani typo oli, että savukemerkin sponsoroimasta jamaikalaisesta klubi-illasta käytettiin kahta eri kirjoitusasua! Aivan järjettömän huolellista työtä siis!

Kirja loppuu vuoteen 1988. Voin vain kuvitella millainen nostalgiatrippi tämä on niille, jotka elivät näitä tapahtumia. Itse en ollut vielä tuolloin kapakkaiässä (ja limudiskot eivät kiinnostaneet), mutta siltikin lukukokemus oli lähellä elämystä. Lukekaa tämä kirja, jos populaarikulttuurin historia edes joltain osin kiinnostaa. Tosiaan, sanoihin ”Stadi” tai ”disko” ei kannata kiinnittää liikaa huomiota ainakaan negatiivisessa mielessä. Minä laitan tämän kirjoitettuani Laura Braniganin soimaan ja menen peilin eteen treenaamaan muuveja!



09.04.2017, Ismo Karo
http://mikkomattlar.net/stadin-diskohistoria-kirja-ilmestynyt/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1409
Palaa »