Kansitaide YUP - Helppoa muisteltavaa
Taatila, Hippo
KIRJA

[ Like Kustannus ]

( 8½ )
Ilmestyi: 02/2017
Sivumäärä: 400 ss.
ISBN: 978-952-01-1545-6
Sidosasu: sidottu

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos urbaanissa tietosanakirjassa, sivistyssanakirjassa tahi muussa vastaavassa valisteniteessä on oma asiakohtansa fraasille tekotaiteellinen paska, siinä samassa tulisi olla kuva sekä CMX:n että YUP:n diskografioista. Olen esittänyt tämän mielipiteen myös YUP-basisti- ja säveltäjä Valtteri Tynkkyselle, vieläpä hänen omassa ravintolassaan. Historia todistaa, että moinen manööveri vaikkapa Helsingissä voisi hyvinkin johtaa hiprakoituneen ja oman arvon tunnossa meuhkaavan senttariretkun naamavärkin uudelleen muotoiluun, mutta onneksi Keski-Suomessa otetaan iisimmin. Vaikka Tynkkynen onkin kotoisin Laukaasta ja allekirjoittanut naapurikunnasta Hankasalmelta, isot ja taiteellisen kiihkon päälle ymmärtävät aikamiehet selviävät tilanteesta korrektisti ymmärtämällä, että muusikko ja kriitikko sanovat, kun on sanottavaa, ja mahtuvat siltikin samaan kuppilaan. Ja toisaalta, mikäpä minä nyt olen sanomaan Emma-ehdokkuuksia saaneelle kultalevyartistille yhtään mitään.

Mutta, asiaan. Tänä keväänä ilmestynyttä Helppoa muisteltavaa -YUP-historiikkia ovat bändiä 1990- ja 2000-luvuilla seuranneet odottaneet varmasti kuin sitä kuuluisaa nousevaa kuuta. Loimaalaislähtöisen Hippo Taatilan kynäilemä vajaa 400-sivuinen otti ajallisesti kuulema sen kuuluisan Iisakin kirkon verran. Alkujaanhan vuonna 2008 Helsingin Nosturissa tähän tietoon viimeistä kertaa lavalle nousseen suomirockin suuruuden jäsenistö kun ei ollut kovinkaan innokas tällaiseen muisteluprojektiin. Kun viisikko Tynkkynen, Jarkko Martikainen, Janne Mannonen, Petri Tiainen ja Jussi Hyyrynen lopulta siihen suostui, suhtautui se hommaan kuten aikoinaan musiikkiinsa – täysillä ja mahdollisimman kunnianhimoisesti.

Kuten kirjailija Taatila toteaa, ”YUP:n tarina on kertomus YUP:sta, eräästä eriskummallisesta orkesterista eräällä eriskummallisella aikakaudella.” Totta. Ehkäpä YUP:n nyrjähtäneen ja ”tekotaiteellisen”, toisin sanoen progressiivisen suomirockin synty ja nousukiito oli kuin tehty populaarimusiikin kannalta vähintäänkin eläväiselle 1990-luvulle. Vaikka eihän sitä 1980-luvulla heviherätyksen vahvasti kokenut ja edelleenkin sitä elävää, varsinaisten YUP-vuosikymmenten opiskelija ja työläinen hirveästi ymmärtänyt vasta kuin ehkä kuluvalla vuosikymmenellä, ihan viimeistään Helppoa muisteltavaa -kirjan rivien kautta. Jotenkin bändin musiikin kuvitteli aina sopineen paremmin taiteellisimmille, sivistyneemmille ja ehkä boheemimmeille ihmisille, mutta kun järjellä miettii, niin kesä toisensa perään jatkuneet suurten kotimaisten rockfestareiden päälava-slotit, kymmeniätuhansia yhteensä myyneet 11 studioalbumia ja useammat radiohitit kertovat jostain aivan muusta.

Ne kertovat siitä samasta, mistä Helppoa muisteltavaa kronologisesti YUP:n aamunkoitosta sen tämänhetkiseen muistosaattoon; kovan ja väärentämättömän muusikkouden riemujuhlasta. Vaikka yhtyeen musiikkia ja koko toimintaan nyt miten tekotaiteelliseksi kutsuisikin, kirjan riveiltä paistaa se muusikkouden hyveistä parhain, eli määrätietoinen ja kova treenaaminen sen eteen, että ollaan mahdollisimman hyviä. Juuri se, luontaista lahjakkuutta pois sulkematta, on tehnyt YUP:sta YUP:n. Mutta kuten todettua, Helppoa muisteltava on nimensä veroisesti sutjakkalukuinen bändihistoriikki, joka kertoo tarinoita yhtyeestä, siihen liittyvistä ihmisistä ja asioista yhtä aikaa selkeästi ja kattavasti siten, että hommasta kostuvat yhtä lailla yhtyeen pintapuolisesti tuntevat sekä hc-fanit. Käytännössä kaikki tapahtuu suoraan bändin jäsenten suulla. Monesti kirjan (ainakin päälle päin) näin vähäinen toimittaminen harvemmin onnistuu, mutta tässä tapauksessa kokonaisuus natsaa täydellisesti. Kaiken sen päälle Helppoa muisteltavaa toimii myös hyvänä oppikirjana siinä, miten rakennetaan perustuksiltaan kestävän rock-yhtyeen uraa pitkällä tähtäimellä. Toki sekin vaatii juuri oikeat henkilöt oikeaan aikaan ja paikkaan, oikean tähtien asennon ja tietyn määrän kunnianhimoa, tekemisen kiimaa ja hitosti onnea. Helppoa muisteltavaa luotaa kivasti myös 1990- ja 2000-lukujen suomalaista popkulttuurihistoriaa ja ajankuvaa, mikä jo sinällään on mainitsemisen arvoista.

Helppoa muisteltavaa, yhdessä Svart Recordsin YUP-tuotannon alkupään uusiojulkaisujen kanssa tarjoavat oivan keinon tutustua tähän suomirockin yhteen eriskummallisimpiin – ei ilmiöihin – vaan pikemminkin instituutioihin. Sellaisiin, joita et koskaan uskonut tarvitsevasi, mutta joista sinun kuitenkin olisi hyvä tietää edes tämän verran.



05.06.2017, Jaakko Silvast
http://like.fi/kirjat/yup/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1195
Palaa »