Kansitaide Lemmy – Ace of Spades
Wall, Mick
KIRJA

[ Johnny Kniga ]

( 6½ )
Alkuperäisteos: Lemmy - The Ace of Spades
Julkaistu: 08/2016
Sivumäärä: 346 ss.
EAN: 9789510419595 (kirja)
EAN: 9789510419731 (e-kirja)
Suomentaja: Petri Silas

28.12.2015 rock-musiikki menetti ikonin, periksiantamattomuuden ja rock 'n' rollin ruumiillistuman, kun Ian ”Lemmy” Kilmister siirtyi ajasta iäisyyteen. Vaikka loppu ei tullut yllätyksenä kenellekään Motörheadin viimeistä kiertuetta todistaneelle, otti uutinen koville. En taatusti ollut ainoa, joka käveli samana päivänä Alkoon ja ostin pullon Jack Daniel'sia. Minulle Lemmy oli jotakin muuta kuin ihminen, jotakin enemmän – hän oli, kuten jo sanoin, rock 'n' rollin ruumiillistuma, puolijumala. Kuva, joka Lemmy-dokumentissa (2010) tai Omaelämäkerrassa (2002) miehestä annetaan, ei varsinaisesti valaissut miestä myytin takana, vaan ne tuntuivat (kieltämättömistä ansioistaan huolimatta) Lemmy-imagon vahvistusyrityksiltä kuin oikeilta kurkistuksilta kulissien taa. Se, mitä kaipasin, oli jonkun muun kuin Lemmyn näkökulmasta kerrottu tarina miehestä myytin ytimessä – jonkun sellaisen kirjoittama kirja, jolle Lemmy oli enemmän kuin anekdootteja laukova karismaattinen miekkonen soittamassa Rickenbacker-bassoa.

Mick Wallin Lemmy – Ace of Spades yrittää olla kaipaamani kirja: Wall tunsi Lemmyn yli kolmekymmentä vuotta, teki lukuisia virallisia ja epävirallisia haastatteluja sekä hän on tehnyt useita onnistuneita kirjoja muista rockin jättiläisistä. Paperilla Wall on täydellinen henkilö kronikoimaan Ian Kilmisterin Lemmy-imagon takana. Miksi sitten uusi Lemmy-kirja ei ole, alkukielisestä nimestään huolimatta, definitiivinen Lemmy-kirja?

Ensinnäkin, melkein kaikki tarinat on jo kuultu, tavalla tai toisella, jossakin muussa teoksessa. Lemmy kertaa elämänsä Omaelämäkerrassa, Joel McIverin Motörhead-historia (2012) käy läpi muiden näkökulmat, ja tähän vielä päälle hienosti tehty dokumenttielokuva, joka valottaa miehen elämää kiertueiden ulkopuolella. Wall käyttää lähteinään toki tehtyjä haastatteluja, mutta kirjasta löytyy pitkiä lainauksia Omaelämäkerrasta ja monista vanhoista haastatteluista. Jos kirja jotain kaipaisi enemmän, se on Wallin omakohtaiset tarinat Lemmystä ja Wallin oma näkemys, ei se, mitä Lemmy on sanonut muille toimittajille tai Omaelämäkertaan sanellut. Jossakin määrin Wall ottaa esiin omia kohtaamisiaan Lemmyn kanssa, mutta toisto alkoi ärsyttää nopeasti: vaikka en olekaan lukenut kaikkea Lemmyyn liittyvää tai etsinyt käsiini kolmekymmentä vuotta vanhoja lehtihaastatteluja, olen silti kuullut tarinan happoannosten kiskomisesta Hendrixin kanssa ainakin kolmesta tai neljästä eri lähteestä, enemmän tai vähemmän samoin sanoin.

Samalla kun urputan Wallin oman näkökulman puuttumisesta, täytyy mainita, että hänen näkemyksensä, ettei Motörhead tehnyt Fast Eddie Clarken lähdön jälkeen mitään erinomaista, ärsyttää suunnattomasti. Kuin vain neljällä ensimmäisellä levyllä olisi väliä, vaikka en usko olevani ainoa, jolle Motörhead teki kipakimmat ja räväkimmät levynsä Campbell-Dee-Lemmy-kokoonpanolla. Muutenkin Wallin Clarke-fanius tulee läpi turhan selvästi.

Toinen pääongelmani on se, että kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että teos on puhdasverinen rahastus. Lemmy kuoli joulukuun lopussa 2015 ja elokuussa 2016, kahdeksan kuukautta myöhemmin, uusi historiikki on jo suomennettukin. Se, että kirja on syntynyt näin nopeasti, ei sinänsä ole väärin, mutta samalla se mielestäni pilaa koko idean, että kyseessä olisi Wallin henkilökohtainen ja uusia uria aukova puheenvuoro. Jos kirja todella on kirjoitettu, julkaistu, suomennettu ja saatettu kauppoihin kahdeksassa kuukaudessa, Wall ei ole voinut tehdä teosta yksin, vaan hänellä on ollut takanaan haamukirjoittajien legioona. On toki mahdollista kirjoittaa muutamassa kuukaudessa 300-sivuinen kirja, mutta kun päälle lasketaan haastattelut, vanhojen haastattelujen etsiminen arkistoista sekä nauhojen läpikäynti, työmäärä yhdelle (olkoonkin kuinka karaistunut toimittaja) ihmiselle on liiaksi. Se siitä omakohtaisesta näkökulmasta, jos pyöritellään parisataa sivua samoja vanhoja tarinoita kuin jo monesti aiemmin – puhumattakaan, että huomasin samaa lainausta on käytettävän useammin kuin kerran. Toinen mahdollisuus on, että Wallilla on ollut kässäri valmiina odottamassa, Lemmyn terveydentilan heiketessä, väistämätöntä, mutta ei sitäkään kovin esimerkillisenä toimintana voi pitää. Oli totuus mikä tahansa, kirjan kiirehditty julkaisu pilaa sen vilpittömyyden.

Lemmy – Ace of Spades ei ole silti huono kirja, vaikka sen julkaisua pidänkin arveluttavana ja tarpeettomana. Se on taitavasti kirjoitettu kirja, joka kertoo legendan elämästä muidenkin kuin miekkosen itsensä näkökulmasta, ja toisinaan Wall ammentaa omiakin kokemuksiaan tarinan maustamiseksi. Se on viihdyttävä ja helppolukuinen – sellainen, jota voi lukea metro- tai junamatkalla pari sivua kerrallaan ilman otsaryppyjä – mutta ei se ole lähelläkään definitiivistä Lemmy-kirjaa. Se on yksi perushyvä mutta turhan tavanomainen katsaus mieheen, joka teki loppuun asti kuten tahtoi.

I'm so bad, baby, I don't care. Lepää rauhassa, Lemmy.



11.10.2016, Aleksi Peura
http://www.kirja.fi/kirja/mick-wall/lemmy-the-ace-of-spades/9789510419595/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1917
Palaa »
Bookmark and Share