Kansitaide Prog Finlandia
Pajuniemi, Matti
KIRJA

[ omakustanne ]

( 9- )
Kieli: suomi
Sivumäärä: 336 ss.
ISBN 978-952-93-7590-5
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Painos: 1. p.
Ilmestyi: 09/2016

No nyt on järkäle!

Prog Finlandia kertoo reilulla kolmellasadalla sivulla melkein 300 kotimaisen progebändin tarinan tiivistettynä. Mukana ovat niin kiistattomat progebändit kuin suuri osa vain sinne päin kallellaan olevistakin. Tekijä mainitsee esipuheessa, että muutama artisti on tietoisesti pois jätetty, mutta kirjan tarjoama informaatiomäärä on hämmentävän suuri. Aiheesta on kirjoitettu oikeastaan hämmästyttävän vähän, ja jo siitäkin syystä tämänkaltainen tietoteos on paikallaan, varsinkin, kun se toimii ainakin jollain tasolla muutenkin kuin hakuteoksena.

Pisimmilläänkin artistiesittelyt ovat lyhyitä, että laajempaa käsittelyä halajava saa kääntää katseensa muualle. Tämä ei kuitenkaan ole moite, sillä useimmiten Pajuniemi on onnistunut tiivistämään olennaisen sopivaan pähkinänkuoreen. Luettavuutta parantaa se, että teos etenee suunnilleen kronologisesti 1960-luvulta nykypäivään, ja pitkän uran tehneitä bändejä esitellään useammassa erässä. Tämä toimii erityisesti 1970-luvun legendojen kohdalla, sen verran paljon niiden soittajat soittivat bändeissä ristiin ja touhusivat muutenkin keskenään. Tästä aiheesta lisätietoa löytyy muun muassa Wigwamin ja Pekka Pohjolan tarinan kertovista kirjoista joita on toki käytetty lähteenä myös Prog Finlandiassa. Näiden kirjojen lisäksi Love Recordsin historiikin lukeneille ei välttämättä kirjan alussa ole suuremmin uutta asiaa. Vaan tehtiinpä varhaisvuosina progea muillekin firmoille, ja se tieto on tähän saakka ollutkin paljon pienempinä sirpaleina pitkin maailmaa, esimerkiksi levyjen kansivihkoissa, ja mitä pidemmälle nykyaikaa kohti tullaan, tietoa ei välttämättä ole ollut edes niissä.

Vaikka punk ei tultuaan kauaa hallinnut, se siivosi progen pois otsikoista lähes näihin päiviin asti. Varsinkin 1980-luvun kohdalla tiedon etsiminen on mahtanut olla todellista arkeologiaa. 1990-luvun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen pelastaa pitkälti Colossus Ry:n lehdessä julkaistut haastattelut, joita nyt lainataan laajasti. Eipä ko. lehden levikki mikään suuri ollut, joten hyvä, jos tieto saavuttaa nyt isomman yleisön. Soundikin on ihan mukavasti esillä, joten annanpa sille synninpäästön… tässä asiassa.
 
Tekstissä Pajuniemi ei tyydy faktojen luetteloimiseen ja haastattelulainauksiin, vaan tuo usein oman näkemyksen tai sen puuttumisen peliin. Kirjailija tosin käyttää näissä yhteyksissä ihan turhaan sanaa 'mielestäni', jonka pois jättäminen ei tekstin arvoa olisi ainakaan vähentänyt. Toinen säätämistä kaivannut asia ovat pitkät lauseet. Monen pilkun paikalle olisi voinut laittaa pisteen, mutta muuten kieli on sopivan asiallista tällaiseen yhteyteen. Typojakin bongasin muutaman, lähinnä nimissä. Olen kuitenkin nähnyt huomattavasti huonompia ison kustantajan teoksia, mikä herättää tietysti kysymyksen mihin niitä oikeastaan tarvitaan enää nykyisin. Ehkäpä kuvitukseen, sillä Prog Finlandian kuvat rajoittuvat levynkansiin. Niitä ei löydy kaikilta artisteilta eikä luonnollisesti kaikkia levyjäkään.

Pajuniemi nostaa esiin avainteoksia tai tyylisuuntien välillä seikkailleiden yhtyeiden proge-levyjä. Näissä tapauksissa on oheistettu myös biisilistat ja soittajatiedot. Toki ne olisivat kelvanneet vaikka kaikista kirjan mainitsemista levyistä, mutta sivumäärä olisi ollut tuolloin hieman toista luokkaa. Mutta: hitto vie, pieni epäilys näihin faktoihin hiipi mieleen, kun luin Hassisen Koneen laulajan olevan Ilkka Alanko. Toivottavasti kyse oli vain yksittäisestä stiplusta! Jaa, että mitä Hassisen Kone tekee tässä kirjassa? Jos ette tiedä, niin lukekaa itse. Tekstit olivat ainakin minun nähdäkseni faktuaalisesti asiallisia, mitä nyt Pekka Laineet olivat menneet sekaisin. Five Fifteenin Pekka Laine on se, joka soitti myös LAB:issa, ei se Hypnomenistä ja Yleisradiosta tuttu. Harmillinen virhe kaikkien asianosaisten kannalta.

Itselläni oli mielessä yksi tärppi ennen lukemisen aloittamista: yhden levyn tehnyt folkyhtye Mummi Kutoo. Ja kyllä - bändi käsitellään, hyvä! Myös sille muutama vuosi sitten julkaistu tribuuttilevy mainitaan, hyvä! Yhtyeen osallisuudesta Välikausitakki-superbändin levylle sen sijaan ei puhuta, mikä kertoo tietysti osaltaan tilan rajallisuudesta, mutta käy esimerkkinä siitä, mikä teoksen linja on.

Jospa Prog Finlandia osaltaan kannustaisi etsimään paitsi näiden bändien musiikkia, myös lisää tietoa. Koen kirjan kyllä hyvinkin kannustavana. Kirjoittajan mielipiteet ovat perusteltuja ja melko kiihkottomia, ja eri mieltä olen lähinnä pikkuasioista, kuten että mm. hyvinkääläisen Amberian Dawnin en mainitsisi olevan ”pääkaupunkiseudulta”, tai siitä miten voi käsitellä yhtyettä Juhlavammat Juhlavammat mainitsematta sen kahden jäsenen menneisyyttä Stratovariuksessa? Kai ehkä siksi että musiikki on täysin toisenlaista. Ja ko.  aiheeseen päästyäni: Stratot eivät kirjaan ole mahtuneet, mutta muutama muu metallikansan suosikki kuitenkin. Nightwish on saanut oman osion ja lyhyemmin mainitaan muutama muu: em. Amberian Dawnin lisäksi myös Malpratice, Status Minor ja vaikkapa syyttä suotta unohdettu TunnelVision on noteerattu. Puuttuvia progemetallibändejä tulee mieleen ainakin Silent Voices ja muista ainakin mainio The Blanko, vaikka useampia levyjäkin ovat tehneet. Yhden levyn ihmeistä puolestaan olisi maininnan ansainnut ehdottomasti Sammas. Vastapainoksi mukana on tietysti läjäpäin bändejä, joita ei tiennyt olevan olemassakaan tai osannut tähän yhteyteen odottaa, joten eipä noista muutamasta oikein miinustakaan henno antaa.

Teos sekoittaa iloisesti hakuteoksen ja bändihistoriikkien muodon. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisuus ei toimi kunnolla kummastakaan lähtökohdasta tai tarpeesta. Jostain mystisestä syystä, jota en sanoiksi pysty pukemaan, Prog Finlandia välttää tämän sudenkuopan. Mahdollisesti kyse on siitä, että Pajuniemi tuo omat mielipiteensä selkeästi, mutta kiihkottomasti esiin, mutta on avoin myös sellaiselle musiikille josta ei selvästikään pidä. Suuria otsikoita tai vaikuttavaa draaman kaarta näin ei tietenkään saada aikaan, mutta eipä sellaista tähän kaipaakaan.

Käsissä on siis käsikirja niin aloittelijalle kuin konkarillekin. Prog Finlandiaa tulee varmasti käytettyä tulevaisuudessa arvosteluja tehdessä, ja etenkin siksi, että tieto löytyy nyt yhdestä paikasta. Pienempien progebändien nettisivut ja lehdistötiedotteet sisältävät liian usein minimaalisesti informaatiota, joten siinäkin mielessä nyt tulee sulka Matti Pajuniemen hattuun, kun on jaksanut kaivaa asiaa suurteostaan varten. Rajauksesta ja muutamista faktoista nyt nillitän, mutta omakustanteisesti tällaisen opuksen julki saattaminen on sankariteko!

Toivottavasti nyt joku asiallinen taho herää ja Prog Finlandista saadaan se netissä jo peräänkuulutettu englanninkielinen versio. Sitä odotellessa voivat suomenkielentaitoiset kysellä kirjaa vaikkapa tekijältä itseltään Facebookin kautta tai sähköpostitse osoitteesta  mattipajuniemi (ÄT) hotmail.com.



11.10.2016, Ismo Karo
https://www.facebook.com/profile.php?id=100007040145410 Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 2134
Palaa »