Kansitaide Cover Art - Eläköön vinyyli!
Huovinmaa, Kati; Tjader-Knight, Marja; Kähärä, Pauliina
KIRJA

[ Artsi, Svart Records, Into Kustannus ]

( 7½ )
ISBM: 978-952-443-535-2
sivumäärä: 240 s.
ilmestynyt: 8/2016

"Maailmassa on miljoonia upeita vinyylilevyjä ja niillä miljoonia upeita kansia. Jokaisella on tekijänsä. Joistakin tuli keräilijöiden metsästämiä harvinaisuuksia, monet unohtuivat. Mutta kaikkia niistä joku joskus rakasti.

Vantaan taidemuseo Artsi tuo vinyylivevyjen kansitaiteen suurnäyttelyssä esille helmiä, harvinaisuuksia ja hillittömiä nostoja. Cover Art - Eläköön Vinyyli! -näyttelyyn valikoitui kokoelma vinyylilevyjen kansitaidetta monilta vuosikymmeniltä, lukuisista eri kokoelmista.

Tämä poikkitaiteelliinen paketti sisältää kolme 7" single ja 240-sivuisen kirjan"

Näillä sanoilla pedattiin Vantaan taidemuseo Artsin, Svart Recordsin ja Into Kustannuksen yhteistyössä toteuttama projekti Cover Art - Eläköön Vinyyli!".

 

ARTSI - NÄYTTELY (17.6.2016 - 15.1.2017):

Vantaan Myyrmäessä sijaitseva taidenäyttely Artsi tarjoaa melko laajan otannan erilaisia kansitaidetta. Levynkansitaiteet keskittyvät pääsääntöisesti populaarimusiikkiin ja sen vuosikymmeniin, mikä nyt on tietty aika luonnollistakin. Vanhinta osastoa edusti yhden seinällisen verran jazz- ja blues-osasto, mutta metallimusiikin ystäville näyttely ei tarjoa suurtakaan iloa. Raskaammasta osastosta oli näytillä lähinnä Amorphiksen klassikkoalbumi Tales Of The Thousand Lakes sekä Sepulturan Arise. Taisipa siellä joku Motörhead niinikään jossain olla. Metallilevyjen kansitaiteelle pitäisikin olla oikeastaan jo ihan oma näyttelynsä.

Vaikka näyttely tarjoaakin sinänsä ihan mielenkiintoisen otannan populaarikuvastoa, jäin kaipaamaan hieman jäsennellympää muotoa. Ainakaan itse en löytänyt selkeää punaista lankaa tai järjestystä eri osastojen välillä, vaan kannet tuntuivat olevan aika lailla sekaisin. Toki osa seinustojen tarjonnasta oli genre- tai bändikohtaisia, mutta kontrasteja tahi koottuja yhteneväisyyksiä ei löytynyt. Näyttelyn tarjonta ei myöskään sisällä erityisen ristiriitaista materiaalia, vaan pidättäytyy yleisesti turvallisella maaperällä, joten tuskin siitä kukaan mieltään pahoittaa. Myös poliittisesti värittyneet kannet sijoittuvat järjestään kartalla vasemmalle, mikä rauhoittanee pahimpia änkyröitä.

Osa näyttelyn matskusta on poimittu Lontoon Best Art Vinyls 2005-2015 -kokoelmasta. Seinillä ei ole alkuperäisiä vinyylikansia, vaan niistä vedostettuja kopioita. Se nyt ei toki ole mikään puute, vaikka olisikin hienoa nähdä ihan alkuperäistäkin osastoa. Taidetta ei selitetä, vaan pääpaino on ensisijaisesti kuvataiteessa, jonka annetaan puhua puolestaan. Se näissä puitteissa lienee ihan toimiva ratkaisu.

Näyttely on auki 15. tammikuuta 2017 saakka, ja tarjoaa kansitaiteen ohella myös muuta oheistoimintaa ja tapahtumia. Tärkeämpiä tietoja löytyy osoitteista: artsimuseo.com tai facebook.com/vantaantaidemuseo.

 

KIRJA: 

Näyttelyn ohessa vahvasti visuaalinen 240-sivuiinen kirja osoittaa, että kuvia ja kummallisuuksia riittää kirjaksi asti. Teos on näyttelyä huomattavasti selkokielisempi, sillä kaikista kansista on vähintäänkin kerrottu niin musiikin esittäjä kuin kansitaiteen tekijäkin. Millään pieteetillä kansia ei kylläkään käydä läpi, vaan niitä tulee esiin, jos/kun kuvien väliin sijoitettujen haastattelujen kohteet niitä erikseen mainitsevat.

On tietenkin selvää että kokonaisvaltaisemmin aiheeseen sukeltaminen olisi vaatinut hirveästi työtä. Kirjakin sortuu näyttelyn tavoin sekavaan otantaan, mutta onneksi em. haastateltavat tuovat oman lisäsävynsä kansien väliin. Niistä sanoisin, että varsinkin Svart Recordsin, Bad Vugumin ja Love Recordsin suunnilta löytyy varsin hyvää ja hauskaakin tekstiä. Ääneen pääsee myös mm. Artsi-näyttelyn taustatiimi, joukko muusikkoja, valokuvaajia, harrastajia, keräilijöitä ja niin edespäin. Taustaa kansien historiasta valotetaan myös ihan 1950-luvulta tähän päivään. Otanta on loppujen lopuksi kuitenkin aika pieni, ja samojen artistien kuviakin löytyy muutamaan otteeseen, ja osan niistä olisi hyvin voinut korvata jollain toisella. Kuvissa kuitenkin riittää selattavaa useammallekin päivälle, saatikka jos niistä intoutuu ottamaan enemmänkin selvää.

Mitään kovin radikaaleja tai skandaalinkäryisiä levynkansia ei kirjassakaan nähdä eli ei, emme saa esim. alkuperäistä Scorpionsin Virgin Killeria kauhisteltavaksi. Kokonaisuus taitaa siis olla enemmän kirjan laatijoiden näköistä kansitaidetta. Lienee siis arvattavaa ettei myöskään "vääriä" mielipiteitä/kantoja jakavien kansikuvia opuksesta löydy. "Kovimmat" jutut löytyvätkin siis lähinnä punk-osastolta. Ei sillä, että asiaa harmittaisi, ei kaiken tarvitsekaan olla hyväksyttävää tai edes päätyä kaikkien silmiin.

 

 

LEVYT:

Kirjan kylkiäisenä tulee kolme seiskatuumaista singleä, jotka julkaistaan vain tämän kirjan mukana. Levy ovat valikoituneet puhtaasti Svartin kavereiden omien mieltymysten mukaisesti. Niiden esittäjistä yksikään ei ollut oman aikansa iso nimi, vaan jäivät lähinnä pienen omistautuneen piirin iloiksi. Tässä kontekstissa melko hilpeänä detaljina mainittakoon, että levyistä kahden alkuperäisjulkaisuissa ei alun perin ollut kansia...

Baby Grandmothers - Somebody Keeps Calling My Name -7"

Levytrilogian ensimmäiseksi on valikoitunut ruotsalainen 1967-1968 toiminut Baby Grandmothers. Jonkinasteista kulttistatusta nauttivan yhtyeen psykedeelinen rock soi ajan hengen mukaisena, mutta nimikkokappaleessa on varsin toimivaakin repivyyttä. B-puolen Being Is More Than Life soi instrumentaalina astetta tunnelmallisemmin. Yhtye voi lukea meriitteihinsä sen, että toimi avaajana Jimi Hendrixille Tukholmassa 1968.

Somebody Keeps Calling My Name julkaistiin suomalaisen Eteenpäin-nimisen lafkan kautta tietävästi vain 200 kappaleen painoksena. Levy-yhtiön taustalla toimivat herrat M.A. Numminen ja Pekka Gronow. Saatteen mukaan levy on harvinaisin Suomessa julkaistu single. Painosmäärä ei siihen ole syy vaan se, että levyt kappaleet eivät tässä muodossa löydy muulta (kokoelmilta ne löytyvät, mutta hieman eri versioina) ja varmasti sekin, että levyt ovat pysyneet visusti omistajiensa kätköissä. Alkuperäinen julkaisu oli kansikuvaton, eikä Svart ole asiaa muuttanut.

Kingston Wall - Stuldt Håjt -7"

Svart jatkaa Kingston Wall -levyjen vinyylipainoksia, joista viimeisin on bändin viimeiseltä albumilta Tri-Logy irrotettu (promo-)single Stuldt Håjt. Tri-Logy oli ilmestyessään hieman hämmentävä levy. Bändille ominaiseen psykedeliaan ja vyörytykseen oli ujutettu mukaan myös elektronisempaa puolta, ja selkeimmin se esittäytyy juuri Stuldt Håjt -kappaleessa. Kappale on kuitenkin rytmiikaltaan ja melodioiltaan hyvinkin tarttuva, ja mittansakin puolesta levy sopi hyvin radiosoittoon. Sen sijaan B-puolen Have You Seen The Pyg-Mies  oli, ja on edelleen, lähinnä huumoripalanen. Vähän kuin huomattavasti syvemmällä omassa tajunnassaan piilevää huumori-Doorsia.

Alkuperäinen promosingle on paitsi harvinanen, myös niinikään varsin kovissa hinnoissa. Tähän vinyyliversioon on sentään saatu oikeat kannet, sellaisia alkuperäisessä cd-singlessä ei ollut.

Nolla Nolla Nolla - Oodeja simasuille -7"EP

Levykolmikon pahnanpohjimmainen on helsinkiläinen, hieman Killing Joke -estetiikkaankin nojannut punk-retkue Nolla Nolla Nolla ja sen aktiiviaijan (1979-1982) ainokainen julkaisu, 7"EP Oodeja Simasuille (1981). Niinikään alunperin vain kahdensadan kappaleen painoksena julkaistu alkuperäinen EP on himoittua tavaraa keräilijöiden keskuudessa. Svart on levyn tosin jo kerran vuonna 2012 uudelleenjulkaissut, mutta sen verran asiallisesta tavarasta on kyse, että levy ansaitsee kolmannenkin kertansa.

Kuinka tätä nyt sitten summaisi... Vinyylilevy ei ole aikansa tuote. Kun cd-levyn lukupää hajoaa tai mp3-tiedostot korruptoituvat, vinyyli jatkaa pyörimistään. Sen toimintaperiaate ei ole muuttunut miksikään, vaan siihen on saanut tehty kosmeettisia hienosäätöjä. Edelleenkin voit kuunnella 1950-luvun rahisevaa LP:tä kuin eilen ostettua uutta priimaa... ja samalla laitteella.

Levyn kansikuva on käyntikortti itse levyyn, ja varsinkin LP-koossa kuva vaatii huomiota. LP-levyjen kansikuvataide lienee monille digitaali- ja "ämpäri"-ajan kasvatille lähinnä outo kummajainen, joka vie turhaan tilaa. Me jotka pidämme vinyylien selaamisesta vaikkapa divareissa, saamme aivan erilaiset tuntemukset joka kerta, kun löytyy jotain visuaalisesti kiinnostavaa. Vinyylinen hiplaaminen ja tutkiminen sohvalla on oma juttunsa; levyt ovat muutakin kuin vain ääntä.

Tällaista poikkitaiteellista "teoskollektiivia" on vaikea pisteyttää, sillä se toimii - tai ei toimi - niin monessa osassa. Vaikka näyttely onkin osa kokonaisuutta, se on kuitenkin kirjan ja levyjen lyhytaikainen sivu-show. Näyttely on ihan käymisen arvoinen tapaus, mutta olisin kaivannut siihen hieman selkokielisempää muotoa. Toisaalta, kuvataide toimii omilla ehdoillaan. Kirja on tässä kuitenkin pääosassa, ja se toimii kuvineen ja teksteineen selvästi näyttelyä paremmin, mutta kirjankin otantaa olisi voinyt hyvin laajentaa. Lisäksi yhden protestiräppärin olisin itse heivannut kirjasta pois itseään puffaamasta. Levyvalinnat puolestaan ovat varsin osuvia, ja niistä kenties Kingston Wallin sinkulan päätyminen saataville vain kirjan hankkimalla (ainakin toistaiseksi) herättänee nurinaa. Eli ostakaa siis kirja. Kirjan painosmäärä on tuhat kappaletta, joten sama määrä on myös seiskatuumaisia kutakin.

Puutteistaan huolimatta kirja on kokonaisuutena hyvä teos ja mainio kunnianosoitus vinyylille. Numeroiden sijaan nostaisin lähinnä peukkuni ylös kannatuksen merkiksi, mutta heitetään Imperiumin arvioskaalalla nyt vaikka keskivertoa parempi 7,5.

Toisille vinyyli on vain reliikki ja menneiden aikojen jäänne, mutta yhtä monille se on hieno ja palkitseva audio- ja kuvataidemuoto. Vinyyli on aina voinut - ja voi edelleen - hyvin. Eläköön vinyyli!



03.09.2016, Janne Rintala
http://svartrecords.com/shoppe/rock-kraut-folk-pop/3745-cover-art.html Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Lukukertoja : 1247
Palaa »