Kansitaide Juva Rock City – Festarijärjestäjän taivas ja helvetti
Kontiainen, Vesa
KIRJA

[ Bazar Kustannus ]

( 6½ )
ISBN: 9789522793959
Ilmestyi: 4/2017
Sidosasu: sidottu
Sivumäärä: 535 ss.

Juva on reilun kuudentuhannen asukkaan kunta Savossa. Miten sen rock-elämästä on saatu aikaan 500-sivuinen kirja? Helposti, kuulemma.

Kirjasta on moneksi. Ensiksikin, se on oikeastaan kirjoittajansa Vesa Kontiaisen omaelämäkerta niiltä osin, kun tämän parhaiten promoottorina tunnetun musiikin moniottelijan toiminta liittyy Juvaan. Teoksen sisään on myös leivottu keikkajärjestäjän käsikirja, joskin sensuuntainen informaatio on hyvin pieninä murusina pitkin kirjaa. Juvalaisista bändeistä, esimerkiksi Ruoska, Natsipaska ja Luonteri Surf, löytyy erillinen osio lopusta, mutta tokihan niitä käsitellään myös matkan varrella. Ison osan sivumäärästä lohkaisee festariluku, joka käsittelee niin Puustockin, Juva rokkaan kuin muutaman muunkin ulkoilmatapahtuman. Kontiaisen vuodet Hotelli Juvan ohjelmistonbuukkaajana käsitellään myös, ja mukana kuvioissa ovat bändien lisäksi myös esimerkiksi stripparit ja hunksit.

Juva Rock City koostuu muutaman sivun mittaisista luvuista, joissa kussakin käsitellään yksi tapahtuma. Lopun bändihistoriikissa mennään luonnollisesti bändi - tai jonkun merkittävämmän toimijan bändit - kerrallaan. Herkullisinta luettavaa ei-juvalaiselle ovat tästä tarjonnasta epäilemättä kuvaukset Juvan Kaarihallin keikoista. Oikein mukavaa luettavaa olivat nämä lyhyetkin kuvaukset jo manan majoille menneiden bändien, kuten Sleepy Sleepers tai Broadcast, meiningeistä. Festarien kohdalla puolestaan mielenkiintoisinta oli päästä kurkistamaan kulissien taakse. Järjestäjän arki on näemmä usein karu, juhlasta puhumattakaan.

Tartuin opukseen hieman empien, muistissa kun oli saman tekijän asiasisällöltään hyvä mutta muuten paljonkin toivomisen varaa jättänyt Poko Recordsin historia. Kielellisesti tällä kertaa on onnistuttu paremmin. Outoja sanoja ei ole ja typot ovat vähissä. Vesa Kontiaisen verbaliikka tosin ei vieläkään virtuoosimaista ole, vaikka siihen tuntuu olevan pyrkimys. Ilmaisut ”pinkka kunnossa” tai paljon toistettu ”itkumuuri eli pankkiautomaatti” herättävät lähinnä myötähäpeää. Sutkauksia on onneksi huomattavasti vähemmän kuin kirjassa lukuja, vaikka bändillä jos toisellakin ”keikkaa on kuin ketunnenää”. Mahdollisesti moinen lisää kirjan lukuarvoa siinä vaiheessa kun nämä tällaiset sutkaukset ovat jo painuneet unhoon… mitä maltan tuskin odottaa. Toinen vähemmän toimiva ratkaisu on biisien luetteleminen, jota tapahtuu niin bändien kuin tiskijukkienkin kohdalla. Seikka saattaa palvella niitä, jotka eivät musiikkiin ole perehtyneet, mutta muita ei, varsinkin jos esittäjä tai vaikkapa 80-kuvun hitit ovat tuttuja. Kulloisissakin tilanteissa töissä olleen henkilökunnan luettelemisen nimeltä ymmärrän, sillä nythän jokaisen heistä pitää ostaa tämä kirja. Tekstiä ei tosin olisi huonontanut, jos henkilöistä olisi ollut erillinen lista liitteenä...

Kokonaisuutena Juvaa huonosti tunteva (kerran olen käynyt, mitään en reissusta muista) saa seuloa reippaasti, että kultahiput vaskooliin jäävät. Varsinaisen tekstin lisäksi ihan helmiä ovat sinne tänne erillisiin laatikoihin sijoitetut eri artistien Juva-muistot, joissa esimerkiksi Pate Mustajärvi, Timo Rautiainen, Olli Lindholm ja Mato Valtonen pääsevät ääneen. Kaikilla poppareilla tuntuu olevan pelkkää hyvää sanottavaa Juvasta yleensä ja Kontiaisesta erityisesti. Eipä silti, kirjailija itsekin toki kaikkia kehuu, ja jopa alkoholista johtuneille säädöille riittää ymmärtämystä. Promoottorin hommista ei ilmeisesti olla jäämässä eläkkeelle vielä aikoihin, vaikka joidenkin ohjelmatoimistojen suuntaan sentään lempeästi sivalletaankin. Lähestymiskulman ymmärtää, mutta onhan se liian kiltti. Kenties ne ikävät asiat pöyhitään joskus myöhemmin toisessa kirjassa, mutta tällä kertaa ei keltainen lehdistö pääse lööppejä repimään, klikkiotsikoita korkeintaan.

Kuvituksen herkkupala ovat vanhat keikkailmoitukset. Niihin on ennen poikaansa keikkajärkkärinä toiminut Irma-äiti kynäillyt vallan mainioita sloganeita… joskin toisella tavalla mainioita kuin itse on tarkoittanut. Bändeistäkin löytyy kuvia, mutta usein niiden laadussa on toivomisen varaa. Tosin, jos on pelipaikoilla itse käynyt pokkarikameroineen, niin kuvien nostalgia-arvo lienee huikea. Lopusta löytyy vielä lista keikkojen ja festareiden esiintyjistä, joka lienee monelle tarpeen, ainakin jos tekstiin on uskominen.

Kävin itse 80-luvulla pari kertaa legendaarisella Köyliön Lallintalolla (Gringos Locos ja Popeda, jos teidän välttämättä täytyy saada tietää), ja meno näyttää olleen hyvin samanlaista myös Juvan Kaarihallilla. Loppujen lopuksi on siis sanottava, että kyllä kirjasta paikkakuntaa tuntematonkin paljon irti saa, mutta Juva Rock City – Festarijärjestäjän taivas ja helvetti lienee ensisijassa suunnattu entisille ja nykyisille paikkakuntalaisille.



24.04.2017, Ismo Karo
http://kauppakv.fi/sis/Bazar/tuote/9789522793959 Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1106
Palaa »
Bookmark and Share