-->
Kansitaide We are Twisted F*cking Sister!
Horn, Andrew
DVD

[ Atlantic/Future Film ]

( 8- )
Ääni: DD 5.1
Kuva: Anamorphic
Kieli: Englanti
Pituus: 134 min
Tekstitys: Tanska/Suomi/Norja/Ruotsi
Julkaistu: 16.03.2016
Ikäraja: -S-
Tuotantovuosi: 2014

Blue Öyster Cult, Television, The Ramones, The Dictators, The Heartbreakers, New York Dolls;  New Yorkista suorastaan tulvi mielenkiintoisia bändejä 1970–luvulla. Ei siis ihme, jos jokaista breikannutta kohden oli satoja muita joilta loppui usko kesken. Tämä on elokuva bändistä, jolta ei pinna katkennut ennen kuin vasta tähteyden kestettyä jo muutaman vuoden. Mutta senhän me kaikki tiesimmekin jo, ja noita aikoja paremman aiheen elokuvaan tarjoavatkin Twisted Sisterin varhaisvuodet. Ainakin mielenkiintoisemman, jos ei muuta.

Bändistä yli kolmekymmentä vuotta sitten hetken aikaa diganneena nuo varhaisvuodet olivatkin hämärän peitossa. Eipä niistä silloin Soundista saanut lukea tai Rockradiosta kuulla. Hektisenä internet-aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että uransa alussa Twisted Sister oli lainabiisejä veivaava baaribändi. Tämän seikan leffa vahvistaakin melko huolella. We are Twisted F*cking Sister on rock'n'rollin tuhkimotarina parhaasta päästä. Se kertoo yhtyeestä joka puskee eteenpäin periksi antamatta, vaikka vaikeudet ovat välillä uskomattomampia kuin itse Spinal Tapilla.

Huvittavia yksityiskohtia on silti vähemmän kuin olisin odottanut, ja niille ennemminkin pudistelee päätään epäuskoisena kuin nauraa, sen verran totisella naamalla tarinaa kerrotaan. Kertojia riittää, propsit tekijöille erityisesti siitä, että haastateltavia on kaivettu esille perusdokumenttia huolellisemmin. Äänessä on keikkajärkkäreitä, faneja, kilpailevien yhtyeiden (mainio Zebra!) edustajia, toimittajia, levymoguleita ja herra ties ketä. Hyvää läppää heittää erityisesti varhainen basisti Kenny Neill. Puhuvia päitä on oikeastaan liikaakin, aina ei ole ihan varmaa kuka on äänessä. Tämä on samalla hyvä ja huono asia, mutta melko suuri osa puheesta ja oikeastaan kaikki puhujat kyllä puolustavat paikkaansa dokumentilla. Eniten ovat tietysti äänessä Jay Jay French ja Dee Snider. Solistin antiin olen oikeastaan pettynyt, ulosantinsa kun on melko rauhallista ja korrektia – sukupuolielämän terminologian Snider näköjään säästää keikoille. French on astetta oudompi lintu, sillä äijä saattaa puhua pitkät pätkät silkkaa asiaa... kunnes suusta pääsee lause, joka olisi kotonaan tuon äsken mainitun Spinal Tap -yhtyeen leffassa. Kannattaa siis olla tarkkana!

Katsojan onni on myös se, että jollakin on ollut älliä tallentaa Twisted Sisteriä jo varhain. Kertomusta elävöitetään paitsi valokuvin, myös filmein. Vaikka musiikki oikeastaan on sivuosassa tällä kertaa, en voi olla ihmettelemättä miten rupisena soitto pysyi vuodesta toiseen vaikka keikkaa heitettiin viitenä iltana viikossa. Voi, jospa bändi olisi keskittynyt discon vihaamiseen käyttämällään energialla vaikka treenaamiseen. Pääasia kuitenkin taisi olla, että yleisö viihtyi ja tuli keikalle uudestaankin.

Kuten tiedämmekin, kuolemantapaukset, konkurssit ja muut vastaavat eivät lopulta pystyneet estämään levytyssopimuksen syntyä. Ajat ovat bisneksessä nyt perin juurin toisenlaiset, mutta neljän vuosikymmenen takaisessa New Yorkissa oli oikeastaan hyvin samanlaista kuin Suomessa nykyään – ainakin jos sopparia metsästää täysin poissa muodista oleva tinkimätön äijälauma.

Ilman sarvia ja hampaita: pidin kovasti tässä elokuvassa erityisesti bisnespuolta valottaneista lätinöistä, mutta niistäkin huolimatta kesken leffan oli pakko pitää paussi, sillä kaksi tuntia ja vartti dokumenttia oli kerta-annokseksi liikaa. Niille joille se on liian vähän, ei syytä huoleen: ekstroina on miltei kaksi ja puoli tuntia poistettuja kohtauksia. Niiden helmi on ilman muuta pieni tarina siitä kun Dee Snider haastoi Hanoi Rocksin tappeluun, mutta sehän totta kai kuuluu suomalaiseen rock-mytologiaan, joten ei siitä sen enempää kuin että hyvä, kun löytyy edes lisämateriaaleista.

Twistareiden musiikin ystäviä nyt ei hemmotella. Kokonaisia biisejä ei ole, mutta näytteistä saa kyllä jonkinmoisen käsityksen myös tuosta 1970–luvun musiikillisesta puolesta. Puhe on nyt pääosassa ja sitä riittää. Vähän tiivistettynä dokumentti olisi ollut erinomainen, mutta nyt sitä on lupa sanoa hyväksi.

Ei olisi ollut pahitteeksi ottaa mukaan haastateltavaksi vaikkapa ensimmäisen levyn tuottanutta Pete Wayta. A.J. Pero on sentään ehtinyt mukaan, mikä positiivisesti merkille pantakoon. Sekin on positiivista, että suomenkielinen tekstitys varsinaisesta elokuvasta löytyy, ja onkin ihan asiallinen (mitä nyt Peroa edeltäneen rumpalin nimi kirjoitetaan systemaattisesti väärin...).

Vastoin odotuksiani tämä dokumentti olikin näköjään suunnattu bändin tunteville. Odotin että filkasta voisi diggailla jopa metallimusiikia tuntematta, mutta ellei noita Frenchin muutamia huikeita reploja lasketa, on tahattoman huumorin osuus genrerajat ylittävään diggailuun olematon. Mutta tuskinpa se Imperiumin lukijoita haittaa. Siitä vaan popparit mikroon, bisset kylmään ja kaveriporukka koolle! We are Twisted F*cking Sister!



24.02.2016, Ismo Karo
http://www.futurefilm.fi/?page=DVD%2FBD%2FVOD&product=We+are+twisted+f*cking+sister! Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 2225
Palaa »
Bookmark and Share