Kansitaide Wine & Purgatory Chili & Mead
Running Wild
sima

[ Ballroom Hamburg ]

( 7½ )
Maustettu sima
Kierrekorkillinen pullo 0,75 l
10 % ABV

Running Wildin kolmen maustetun siman sarja tulee päätökseensä Wine & Purgatory Chili & Mead -pullon myötä. Kirsikan makuinen Cherry & Mead oli karsea sokeripommi, Bloody Island -mustaherukkatuotos taas reippaasti parempi, muttei kuitenkaan varsinaisesti hyvä juoma. Kuinka Hampurin pikametallimiesten chilipullote pärjää muiden joukossa?

Pullo on ulkonäoltään ja nimeämiseltään selvästi samaa sarjaa kuin Cherry & Mead, ja kirkaslasisessa pullossa se muistuttaa hiukan pahaenteisesti sitä kuuluisaa B-näytettä. Tuoksultaan se on samaa tympeän hiivaista litkua kuin muutkin sarjan simat, mutta lasissa se liikkuu reippaasti eläväisemmin kuin kumpikaan kavereistaan; sokeria on siis ulkonäön perusteella vähemmän. Hiilihappoa ei juomassa ole lainkaan.

Mutta se maku! Vähemmän sokerisena Chili & Mead on paljon helpommin juotavaa kuin kanssakulkijansa, ja sen maku olisi ilman maustettaankin reippaasti kahta muuta parempi... kunnes chili iskee kielelle ja hetkellinen häivähdyksenomainen pisto tuntuu, viipyilee muutaman sekunnin, ja katoaa yhtä kavalasti kuin tulikin. Makeuden ja terävyyden tasapaino on erinomaisen onnistunut, ja chili pistää kevyesti mutta tarkasti juuri oikeaan kohtaan. Maku on aiempien pullotettujen diabetesten jälkeen yllättävä ja jopa hyvä.

Chili ja pippurit yleensäkin ovat alkoholijuomissa hiukan sellainen oma niche-tuotteensa. Entisen Neuvostoliiton alueen ja etenkin Ukrainan chili- ja pippurivotkat ovat mielenkiintoisia vaihtoehtoja viskeille ja pelkälle kirkkaalle viinalle, mutta kun kunnollisia sellaisia saattaa löytää joskus lähinnä Viron puolelta, eikä niitä Suomessa juurikaan ole edes tarjolla, niin ne ovat jääneet kuriositeetin asemaan. Tilannetta ei helpota se, että virolaisen hinnoittelupolitiikan epäjohdonmukaisuus ei auta valinnassa edes samalla tavalla kuin kotimaisen Alkon jäykkä hintalaputus, joka yleensä antaa osviittaa laadusta. Joskus joku varsin mainio sellainen on kuitenkin tullut vastaan. Jonkinlainen kelvoton chili-olut pyörii mielen takaosassa jossain haalistuneiden 90-luvun lopun muistiinpanojen joukossa, mutta siinäpä alkavat chilin ja hupijuomien yhteydet sitten olemaankin.

Ei Chili & Mead mikään mestariteos ole, ei todellakaan. Mutta se on kahden muun siman jälkeen positiivinen ja poikkeava tuttavuus. Eikä chilin määrä juomassa sekään mikään mahdoton ole. Pullo habanero-Tabascoa duuniruokalan lounaspizzan yhteydessä saa oikein käytettynä mattopommitusvälineenä höyhenenkevyen hien pintaan, mutta sitä Running Wildin chilisima ei tee. Kyse on enemmän sellaisesta miellyttävästi kieleen tuikkaavasta pistosta, joka ilmoittaa olemassaolostaan, mutta tuskin häiritsisi arempaakaan juojaa. Ja se sulaa mukavasti juoman makeuden sekaan, hiukan samalla tavalla kuin chilillä maustettujen tummien suklaiden lämpöinen hipaisu tapaa tehdä. Ja siinä onkin koko juoman pointti. Se lipaisee kevyesti ja jää mieleen, mutta ei sovellu miksikään extreme-urheilun kilpakapulaksi. Maku on hyvä ja juuri sopiva, ja juomana se vetää Running Wildin fanituotteiden joukossa selkeästi pisimmän korren.

Kuinkapa se sitten sopii ylipäätään fanituotteeksi?

Toisin kuin ylisokeroitu ja esanssimainen Cherry & Mead tai hiukan parempi mutta edelleen liian makea Bloody Island -mustaherukkatuote Chili & Mead istuu merirosvoaiheisen speedmetallin kylkeen yllättävän hyvin. Se ei makunsa puolesta riitele juomishetkellä soivan Pile of Skullsin kanssa millään tasolla, vaan ehkäpä jopa muistuttaa makupaletiltaan levyn hiukan kireää soundimaailmaa, ja piikittää samaan tapaan kuin nopea tilutussoolo. Ja vaikka asiaa kääntelisi kuinka, on chili näiden makujen joukossa ainoa jonka voisi sanoa sopivan metallibändin fanituotteeksi. Pisteet siitä, ja siitä että makuyhdistelmä on vähintäänkin originaali ja mielenkiintoinen.

Jos päätätte Saksasta Runnin Wildin simoja tilaata, niin päädytte maksamaan niistä reilut 15 euroa pullolta. Omat kolme riemulekaani saapuivat siististi pakattuna ja ehjänä varsin kohtuullisen odotusajan jälkeen ilman pienintäkään ongelmaa. Kyse oli jonkin aikaa voimassa olleesta kolmen maun kombotarjouksesta, joten yksittäisen pullon hinnaksi saattaa luultavasti kasaantua parikin kymppiä. Sen arvoisia niistä ei pelkkänä juomana ole ehkä yksikään, mutta Chili & Mead on joka tapauksessa sarjan ylivoimaisesti parhaan makuinen ja parhaiten yhtyeeseen linkittyvä tuotos. Sitä voisi jopa suositellakin, ainakin sopiviin illanistujaisiin erikoisuudeksi. Hankkikaa sitä omalla vastuulla, sima kun on ylipäätään juomana sellainen että olueen ja muihin normijuomiin tottuneelle sen hiivainen perusvirityskin saattaa olla luotaantyöntävä. Tällä kertaa simojen sarja kuitenkin päättyi positiiviseen nuottiin, ja tätä joisin mielelläni sopivassa yhteydessä uudelleenkin, vaikkapa sitten International Talk Like a Pirate Dayn tekosyyllä järjestetyissä Running Wild & Alestorm -illanistujaisissa...

YAAAAARRRRR!



25.01.2016, Napero
https://www.facebook.com/runningwildmusic/photos/a.10151998330056034.1073741838.98096681033/10153108267706034/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Lukukertoja : 1595
Palaa »