Kansitaide Minä ja Mozart
Antti Vihinen
KIRJA

[ Into Kustannus ]

( 9 )
ISBN: 978-952-264-280-6
Julkaistu: 2014
Sivumäärä: 491 ss.
Sidottu

Vaikka tässä elämän aikana on melkoinen määrä elämäkertoja luettu ja kuunneltu ainakin korillisen verran klassista musiikkia, josta osa on jopa omille soittolistoille päätynyt, niin yhtään klassisen musiikin säveltäjän elämäkertaa ei ole tullut läpi koluttua. Tämän lisäksi Mozart on lähinnä tullut tutuksi Mozart-suklaakuulien ja Milos Formanin 80-luvulla tekemän Amadeus-elokuvan kautta. Toki mies on tuttu kaikelle kansalle, onhan kyseessä yksi maailman suurista brändeistä, kuten Vihinenkin kirjassaan esiin nostaa.

Kirja on hauskalla tavalla nimetty Minä ja Mozartiksi ja tässä Vihinen tekee suuren pesäeron moneen elämäkertaan. Mies todellakin nostaa itsensä tavallaan suuren ja mahtavan Mozartin rinnalle käymällä läpi omia kokemuksiaan asiasta ja sen vierestä. Tämä on kieltämättä rohkea teko, erityisesti kun puhutaan musiikkityylistä, joka alkujaan oli lähinnä aateliston ja kuninkaallisten etuoikeus. Rinnastus sopii tähän yhteyteen täydellisesti, koska mies muutenkin kuvaa Mozartia henkilönä, joka esimerkiksi Taikahuilussa ensimmäisenä toi oopperaan rahvaallekin sopivaa keveyttä. Rohkeutta Vihiseltä ei siis puutu, mutta onhan mies jo aiemmin urallaan antanut kovinkin anarkistisia potkuja tuttuihin kaavoihin tottuneiden vanhojen partojen perseille. Esimerkiksi käyköön vaikka miehen väitöskirja pyhän Jean Sibeliuksen natsikytköksistä.

Kielellisesti Minä ja Mozart on helposti lähestyttävä ja täydellisen epäakateeminen, mutta suuresti säveltäjän osaamista kuitenkin kunnioittava. Tuntu tästä saadaan aikaiseksi sillä, että Vihinen vilpittömästi tuntuu rakastavan kirjan päähenkilön 35-vuotisen elämänsä aikana aikaansaamaa musiikkia. Rakkaus kuuluu tavassa jolla Vihinen Mozartin tuotantoa kuvaa, mutta ennen kaikkea siinä tavassa jolla hän todennäköisesti tarkoituksellisesti riisuu Wolfgang Amadé Mozartilta ne kaikki jumalalliset ja täydellisen ihmisen mielikuvat, joihin moni muu vastaava teos varmasti sortuu. Mozart kuvataan tavallisena piereskelyä rakastavana kansanmiehenä, joka vain sattui olemaan helvetin taitava ja tuottelias säveltäjä. Vihisen lähestymiskulmakin keskittyy nerouden sijaan korostamaan oravanpyörään pakotetun säveltäjän tasapainoilua taloudellisten intressien ja vapaan taiteen välillä. Tämä nousee esiin erityisesti tavalla millä Vihinen nostaa etusijalle miehen oopperoihin ujutetut piikit aatelistolle. Mozart kuvataankin melkoisena anarkistina ja samaa löytynee myös Vihisestä. Täten kirjan nimi osoittautuukin melkoisen osuvaksi.

Wolfgangin elämäntarinaa käydään kattavasti läpi ja parasta tässä on se, että jokaiseen kirjan kappaleeseen on liitetty lista miehen sävellyksiä, jotka tavallaan sopivat kunkin osuuden ajankohtaan ja tunnelmaan. Tämän “lähdeluettelon” kautta aukeaa aivan uusi ulottuvuus päähenkilön maailmaan. Kirja toimii täydellisenä tapana oppia elämäntarinan ohella myös uusia ulottuvuuksia Mozartin musiikista.

Pientä poliittistakin viestiä Vihinen kirjaansa latoo puhumalla avoimesti siitä, kuinka koko klassisen musiikin ala globaalisti on pitkälti valtion tuella tuettua toimintaa, jossa ylipalkattujen virkamiesten tarjoamasta huvista pääsevät nauttimaan lähinnä hyvävaraiset harvat, joilla on laittaa rahaa esimerkiksi ylihinnoitettuihin oopperalippuihin. Kiinnostavaa sinänsä on sekin, että koska näiden esitysten alkuperäiset säveltäjät ovat maanneet mullissa jo satoja vuosia, mitkään Teosto-palkkiot eivät enää heidän tileilleen tipahda eli joku tässä vetää välistä ja paljon. Jäljelle jää kysymys siitä, että onko tässäkään meiningissä mitään järkeä.



07.01.2016, Henry Lunabba
http://into.voima.fi/kirja/mina_ja_mozart/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.netissä Osta Lukukertoja : 1320
Palaa »