Kansitaide 100 kovinta metallikitaristia
McIver, Joel

[ Minerva kustannus ]

( 8+ )
Sidottu, 224 ss
Alkuteos: The 100 greatest metal guitarists
ISBN10: 952492708X
ISBN13: 9789524927086
Kääntäjä: Anna Maija Luomi
Julkaistu: 05/2013

Metallikirjaguruksi jo nykyisin laskettava britti Joel McIver on iskenyt näppäimistönsä metallikitaristeihin ja pistänyt louhintagenrejen keihässankarit paremmuusjärjestykseen. Koska hevikepittäjiä löytynee tältä pallolta jo neljännessä metallisukupolvessa, on valikoima ollut laaja, vaikka kirjassa otanta on ollut selkeästi tämä: joko tekninen taito tai innovatiivisuus ja uutta luova tyyli – parhaassa tapauksessa molemmat. Pääosissa ovat death-, thrash- ja heavy metal -kitaristit, ja McIver onkin kirjan loppuun listannut erikseen myös selkeästi rock-kitaristeiksi luettavat shreddaamisen (nk. tiluttamisen) legendat ja tekijämiehet. Kirjoittaja on kieltämättä tehnyt valinnat listoilleen yllättävänkin objektiivisesti, mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi Yngvie Malmsteen ja Randy Rhoads on jätetty varsinaisen kirjan ulkopuolelle, rock-revittelijöiden puolelle. Liitteenä kirjasta löytyy myös lista sijoille 101-150 sijoittuneista kitaristeista.

Vaan itse teokseen, joka tahkoaa järjestyksessä sadannesta ykköseen kattavan linjan alan taitureita, joista heikommin sijoittuneille on uhrattu palstamillimetrejä neljännessivun verran, seuraaville sitten puolen sivun tai sivun ja kärkikymmenikölle jo useamman sivun verran. Kussakin luvussa käydään läpi kyseisen soittajan historiaa, hänen käyttämiään laitteita, soittotekniikoita, ja suurimpia tekojaan. Tekstin loppuun McIver on kiinnostavasti laittanut erikseen kehikoidun huomion kyseisen soittajan ns. merkittävimmästä soolosta, riffistä, biisistä tai levystä. Joidenkin soittoniekkojen kohdalla tekstiin on saatu mahdutettua mukavasti myös edustamansa genren yleistä tai maakohtaista historiaa. Kiteytettynä mukana on hirmuinen määrä tietoa, mikä sinällään puhuu isosti McIverin ammattitaidosta ja intohimosta. Suomikin on kirjassa edustettuna Timo Tolkin ja Alexi Laihon verran. Laiholla on listauksessa härmäläisittäin ilahduttavan hyvä sijoitus, ja mies saa ylistystä moneenkin otteeseen useammankin tekijämiehen puheenvuoroissa. Nillityksen aiheena sen verran, että Tony Iommin osuus kirjassa on pienoinen pettymys. Miehestä kerrotaan se sama missä kaikkialla muuallakin. Kaikkien aikojen riffimestarilta olisi voinut kysäistä vaikkapa tekemiensä riffien yksityiskohtaisemmasta anatomiasta tai muusta vastaavasta.

100 kovinta metallikitaristia on lukukokemuksena selkeä. Kirjan rakenne mahdollistaa niteen tavaamisen yhteen putkeen, mutta lyhytjänteisen lukijan on helppo nauttia annos sieltä ja toinen täältä silloin, kun huvittaa. Kirja käynee myös jonkinlaisesta hakuteoksesta myöhemmin. Teoksen suurin ja käytännössä ainoa miinus lienee tullut sen suomennos- tai oikolukuvaiheessa. Jotenkin en usko, että Joel McIverin kaltainen asiantuntija olisi jättänyt jälkeensä näinkin suuren määrän pieniä, mutta selkeitä huolimattomuus- ja asiavirheitä lähinnä artistien ja albumien nimissä. Ihan vain muutamia mainitakseni, kirjassa puhutaan muun muassa Megadethin Grooven veljeksistä (oikeasti Glen ja Shawn Drover), Savatagen Chris Olivallista (Criss Oliva), Slayerin In the Abyss –levystä (Seasons in the Abyss), rap-bändi Rage Against Timesta, Sabbath Bloody Bath -levystä, ja niin edelleen. Joillekin edellä mainittu kritiikki voi olla hiusten halkomista, mutta allekirjoittaneelle se kuitenkin muodostui näin laajassa mittakaavassa silti häiritseväksi ja kirjan muutoin korkeaa profiilia vesittäväksi tekijäksi. Eikä asian korjaamiseen olisi vaadittu kuin yksi oikolukukerta metallista yleisesti ja laajemmalla skaalalla tietävän toimesta.

100 kovinta metallikitaristia -kirjassa on myös sen verran yksityiskohtaisempaa kitaransoittoon ja laitteisiin liittyvää nippelitietoa, että se saattaa mennä ohi kuusikielisiä tuntemattomalta lukijalta. Kirjaa voi kuitenkin suositella mitä suurimmassa määrin kaikille hevisteille, varsinkin aloitteleville ja nuorille kepittäjävesoille, tai laiskoille, mutta silti menestyksestä ja kunnioituksesta haaveileville soittajille. Työn teon määrä ja syyt tiettyjen kitaristien suuruuteen selviävät niteen riveiltä ja etenkin niiden väleistä. Samanlaista opusta toivoisi yhtä lailla vaikkapa metallirumpaleista tai -basisteistakin.

Ai niin, se McIverin mielestä paras metallikitaristi. Vaikka tämä tieto on helppo kaivaa internetistä, jätetään silti löytämisen ilo kirjaa lukeville. Opuksen top-10 kuitenkin aakkosjärjestyksessä: ”Dimebag” Darrell Abbott, Trey Azagthoth, James Hetfield, Tony Iommi, Dave Mustaine, John Petrucci, Chuck Schuldiner, Jeff Waters, Zakk Wylde ja Mikael Åkerfeldt.



27.06.2013, Jaakko Silvast
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=918 Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Lukukertoja : 3105
Palaa »
Bookmark and Share