Kansitaide Live In Finland – Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979
Huhtamäki, Mikael

[ Gummerus Kustannus ]

( 9+ )
392 sivua
Koko 155 x 214 mm
Ilmestyi: 3/2013
ISBN: 978-951-20-8730-3
EAN: 9789512087303
Sidottu

Tämä pitkään ja hartaasti odotettu kirja aiheuttaa pettymyksen jo esipuheessa. Odottamani tarinat Steppenwolfin, Focusin, Thin Lizzyn ja Freen Suomen-vierailuista on aiheen laajuudesta johtuen rajattu pois. Siinä toisaalta olivatkin oikeastaan ainoat moitteet, sillä muuten teos on täyttä rautaa. Parhaiden musiikkikirjojen tavoin Live In Finland – Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979  toimii usealla tasolla. Ensinnäkin se on kannesta kanteen viihdyttävää luettavaa. Toiseksi se on mitä mainioin hakuteos esimerkiksi kapakkaolosuhteissa suoritettujen vedonlyöntien ratkaisemiseksi. Viimeinen, vaan ei vähäisin taso, paljastaa runsaiden lainausten myötä kotimaisen musiikkijournalismin kehityksen kirjan kuvaamalla ajanjaksolla. Vanhemman väestönosan lempihokema "ennen oli kaikki paremmin" ei päde ainakaan keikka-arvioihin, mistä esimerkkinä käy vaikkapa 1960lukuinen tapa suomentaa bändien nimiä. Pyörivät Pulterit... voi herrajumala sentään! Onneksi kehitystä on tapahtunut...

Joissakin tapauksissa myös myyttejä murretaan. Vanha totuus on että jos kaikki 60lukuiset muusikot, jotka ovat vuosien varrella väittäneet olleensa Kultsalla Jimi Hendrixin edesottamuksia seuraamassa, olisivat oikeasti olleet mestoilla, ei jäähallikaan olisi riittänyt. Nuo vanhojen partojen höpinät on voinut surutta jättää omaan arvoonsa. Nyt sen sijaan tiedämme esimerkiksi sen, mitä Hendrix teki keikan jälkeen. Yksi teoksen lukuisista vahvuuksista onkin se, että tietoa on ollut tarjolla vaihtelevissa määrin. Eli siis luvut eivät noudata mitään kaavaa, vaan niissä sekoittuvat tarkistettavissa olleet faktat muiistitietoon. Joskus keikalta on peräti biisilista ja joskus taas vain perusteltuja arvauksia niistä. Bändien, yleisön ja järjestävien tahojen sekoilu on ennen vanhaan ollut sekin eri luokkaa kuin tänä päivänä. Tämä osasto on sitä kirjan viihdyttävintä antia, parhaimpiin paloihin kuuluu vaikkapa kielitaidoton promoottori tai Led Zeppelinin John Bonhamin halu ostaa viikinkireki. Myös kuvaukset 1970luvun festareiden järjestelyistä ovat tämän päivän vinkkelistä melko huvittavia. Monipuolinen liikkuminen etukäteen suppealta tuntuneessa aihepiirissä koukuttaa lukemaan kirjaa pitkiä pätkiä kerrallaan. Yllätyksiltäkään ei vältytä, sillä keikkojen käsittely ei rajoitu pelkästään musiikkiesityksiin. 

Kirjan kuvitus on kirjavaa. Yhteisenä nimittäjänä toimii tietysti käsiteltävä aihe, mutta valokuvien laatu sen sijaan vaihtelee amatööriotoksista ammattimaisiin. Se ei tietysti isommin haittaa, parempi suttuinen kuva Jethro Tullista Kulttuuritalolla kuin ei kuvaa ollenkaan. Vastapainoksi esimerkiksi Uriah Heepin ja Queenin kuvat ovat ns. mestarilaukauksia.

Normihenkilöhakemiston lisäksi listataan tekijän top500 -keikat ja bändien tv-esiintymiset, eli siis aikaa ja vaivaa on kirjan kirjoittamiseen totisesti nähty! Opusta voikin suositella musiikkimausta riippumatta kaikille, jotka joskus ovat käyneet rock-konsertissa tai -festivaaleilla. Omasta puolestani toivon teokselle kymppitonnin myyntiä ja valtion tiedonjulkistamispalkintoa, sillä onhan tälle nyt jatko-osia saatava! Ainakin nuo tämän teoksen ulkopuolelle jätetyt keikat täyttäisivät hyvinkin samankokoisen opuksen.... 1980luvusta nyt puhumattakaan...



18.03.2013, Ismo Karo
https://www.facebook.com/groups/311393668955955/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Lukukertoja : 3220
Palaa »
Bookmark and Share