Kansitaide Kuka olen
Townshend, Pete

[ Like Kustannus ]

( 8 )
Alkuteos: Who I am
Suomentaja: Ahokas, Juha
ISBN: 978-952-01-0801-4
Sidosasu: sidottu
Sivumäärä: 400
Ilm.: 2/2013

Hieman empien tartuin The Who -yhtyeen kitaristin ja pääasiallisen biisintekijän elämäkertaan. Valtamediassa olleiden juttujen perusteella luvassa olisi enimmäkseen muuta kuin musiikkia sivuavaa tarinaa. Olisihan se pitänyt tietenkin arvata, että skandaalit myyvät ja myös tässä tapauksessa niitä on haettu sieltä, missä niitä oikeastaan ei edes ole. Eli valtaosa kirjasta käsittelee kuin käsitteleekin Townshendin uraa musiikin parissa.

Lapsuus- ja nuoruusvuosien kuvaus tuntuu liian pitkältä, mutta kirjan edetessä pitkän käsittelyn arvo kasvaa, kun selviää miten suuri vaikutus tietyillä tapahtumilla päähenkilömme elämään on ollut. Tästä ei sen enempää, mutta ainakin sen voi paljastaa että elo heti sotien jälkeen ei Britanniassa ole kovin auvoisaa Townshendin perheessä ollut. Ainakaan koko aikaa. Jo tässä vaiheessa käykin ilmi kirjan suurin vika. Henkilöitä vilisee siihen tahtiin, että välillä joutuu tosissaan miettimään kuka kukin taas olikaan. Tosin yhtä lailla käy ilmi tämän teoksen vahvuus. Vaikka teksti ei nyt järin lennokasta, nokkelaa tai muuta sen kaltaista olekaan niin vetävää se kuitenkin on. Kirjaa on vaikea laskea käsistään. Tämä tunne vain voimistuu, jahka päästään siihen asti, että musisointi alkaa. Samalla teksti alkaa paljastua vastaavia tapauksia huomattavasti avomielisemmäksi. Townshend muun muassa paljastaa ilman mitään hehkutusta tai fanfaareja, että kuuluisa tuulimyllymaneerinsa on lainattu eräältä saman aikakauden vieläkin nimekkäämmältä kitaristilta. Mies on myös avomielinen päihteiden ja tilapäisten naissuhteiden osalta. Kuka olen voikin olla bändiläisten lähipiirille kiusallista luettavaa, vaikka yksityiskohtiin näissä asioissa Townshend ei suuremmin mene. Pervertikot saavat siis hakea lukemistonsa muualta.

Aika The Whon perustamisesta rumpali Keith Moonin kuolemaan on kirjan kiinnostavin ajanjakso yhtälailla kuin se on bändin musiikillinen kulta-aikakin. Tarinaa riittää niin legendaarisen sekoilijan, Moonin, toilailuista kuin 1960- ja 70–lukujen kuuluisimpien kollegoiden edesottamuksistakin. Näiden kanssa kun oltiin jo totta kai ystävystytty. Itseäni kiinnosti eniten tarina bileistä, joissa limusiini päätyi uima-altaaseen. Tietenkin siitäkin löytyy tästä yksi versio. Moonin kuoleman jälkeen sekoilu seestyy huomattavasti. Jos Townshendin rehellisyyteen tässä asiassa on luottaminen, niin miehen ongelma oli alkoholi, muiden päihteiden jäädessä huomattavasti vähemmälle kuin esimerkiksi The Whon kokkelivekkuleilla Moonilla ja basisti John Entwistlellä. Viime mainitun kohtaloksi kokaiini koituikin ja lähellä se Townshendinkin kohdalla oli, ei mies pulverista sentään kokonaan pidättäytynyt.

The Who kesti miten kuten kasassa 1980–luvun alkuun ja sen jälkeen alkaa alamäki tämän kirjankin kohdalla. Townshendin uppoutuminen sävellys- ja kirjoitustyöhön ja avioliitto-ongelmiin vuosikausiksi ovat melko tylsää luettavaa, samoin kuin saman vuosikymmenen puolenvälin Live Aidista alkaneet The Whon lukuisat comebackit, joita ei enää käsitellä kovinkaan yksityiskohtaisesti. Mitä pitemmälle päästään, sitä ylimalkaisemmin varsinkin kiertueet käsitellään. Perhe-elämän kuvaus ei sentään ainakaan kesken lopu, samoin kuin päähenkilömme innostus lukuisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin. Mies on muiden muassa Timo Rautiaisen lailla kiinnostunut Venäjän orvoista. Niin ja tietysti kunnon 60–lukuiseen tapaan myös guru-tyyppinen ratkaisu ilmaantuu kuvioihin varhaisessa vaiheessa ja jäädäkseen. Kuitenkin säveltäjä-, kustannuspäällikkö-, kirjailija- ja studionomistaja-Townshend on ikävystyttävämpi kirjanaihe kuin The Who -kitaristi-Townshend. Loppupuolen lässähdystä ei silti osaa oikein laskea viaksi, kyseessä kun on elämäkerta.

Jossain vaiheessa käy ilmi, että Townshend piti (ja pitää edelleen) päiväkirjaa ja mitä ilmeisimmin laaja kirjeenvaihtokin on tallessa. Se sataa suoraan tämän teoksen laariin. Tarina etenee kronologisesti ilman isompia takaumia ja turhaa toistoa. Lisäksi muiden lahjojensa lisäksi Pete Townshend omaa selvästi myös kirjoittamisen lahjan. Jos tällä tyylillä kirjoitettu The Who -yhtyeen tarina tulisi arvosteluun, niin kymppi ei olisi kaukana.



01.03.2013, Ismo Karo
http://www.like.fi/kirjat/kuka-olen Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Lukukertoja : 2226
Palaa »
Bookmark and Share